Pro Gradu -tutkielmani ensisijaisena tarkoituksena on ollut selvittää, millaista on olla
äiti nykyajan yhteiskunnassa, jossa äitiin ja äitiyteen kohdistuu monia ristiriitaisia
odotuksia ja vaatimuksia. Toiseksi olen selvittänyt, miten äitiyttä ja äitiyden
identiteettiä rakennetaan arjen käytännöissä ja näihin läheisesti liittyvänä kolmantena
tehtävänä olen tarkastellut, millaiset perheeseen ja yhteiskuntaan liittyvät tekijät vetävät
äitiä eri suuntiin eli tekevät äitiydestä ambivalenttia.
Tutkimuskohteenani ovat työssäkäyvät 1–4 -vuotiaiden lasten äidit kahden
vanhemman pikkulapsiperheistä. Lähestymistapani tutkimukseen on narratiivinen.
Tavoitteenani on ollut saada äitien ääni kuuluviin. Tutkimuksen käytännön toteutuksena
haastattelin kahdeksaa 34–41 -vuotiasta äitiä. Teemahaastattelujen jälkeen litteroin
haastatteluaineiston ja analysoin sitä. Toteutin analyysin aineistostani käyttämällä
temaattista analyysiä. Analyysin avulla äitien puheesta välittyi kolme eril
aista
mallitarinaa: perheorientoituneen, työorientoituneen ja uraorientoituneen äidin tarina.
Luokittelujen perustana käytin äitien antamia merkityksiä työlle ja urasuunnitelmille.
Tutkimus osoittaa, että äitiys postmodernissa yhteiskunnassa on ambivalenttista:
perhearki on äidille omien tarpeiden, perheen ja työn vaatimusten välistä tasapainoilua.
Ambivalenssin aiheuttajina ovat erilaiset vaateet ja tarpeet, jotka pakottavat äidin joskus
ei-toivottuihin valintoihin ja ratkaisuihin elämässään. Tutkimuksen mukaan äidin,
lapsen ja perheen tarpeiden välinen ambivalenssi oli arkipäivää, mutta sitä ei
problematisoitu: lapseen ja perheen yhteiseen aikaan haluttiinkin panostaa. Vaikeimmin
ratkaistavia ambivalenssin kokemuksia äidit liittivät työn ja perheen
yhteensovittamiseen. Äidin ja yhteiskunnan (työn) välisiä ristiriitoja ilmeni, jos äidin
työssäoloaika oli epäsäännöllistä ja työvuoroihin liittyi ennustamattomuutta.
Määräaikainen työ ja sen myötä epävarmuus tulevaisuudesta herättivät äidissä
ambivalenssia. Myös äidin vahva sitoutuminen työhön tai uraan aiheutti ristiriitaisia
tuntemuksia äidissä. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että
yhteiskunnallisilla tekijöillä voidaan helpottaa äitien kokemaa ambivalenssia.
Työaikojen joustavuudella ja lyhentämisellä sekä yhteiskunnan mahdollistamilla
hoitovapailla suodaan äideille mahdollisuus yhdistää perhe ja työ mielekkäällä tavalla
sekä tuodaan joustoa pikkulapsiperheiden vanhemmille tilanteessa, jossa perheen ja
työn yhteensovittaminen on erityisen haastavaa. Myös miesten aktiivinen osallistuminen
lasten- ja kodinhoitoon kannustaa äitejä työelämään. Arjen tasapaino saavutetaan
joustavilla työ- ja perhe-elämän ratkaisuilla.
...
