Ideointi ryhmässä luovan alan työyhteisössä

Abstract

Tässä pro gradu -työssä tutkimuskohteena olivat työssään ideoivien henkilöiden käsitykset ryhmän ideointiprosessista sen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Näitä käsityksiä lähestyttiin fenomenografisin menetelmin. Tutkimuksen lähtökohtana oli halu ymmärtää ja selittää ideointia ryhmän vuorovaikutusprosessina. Tutkimustehtävänä oli selvittää muun muassa, mitä ideointi tutkimushenkilöille tarkoittaa, miten he sen määrittelevät ja millaisena he näkevät ideoinnissa tapahtuvan vuorovaikutuksen. Tämän lisäksi mielenkiinnon kohteena oli, millainen tutkimushenkilöiden käsityksen mukaan on hyvä ideointiprosessi, ja miten hyvä ideointiprosessi heidän mielestään on saavutettavissa. Toiveena oli, että tutkimustehtävään vastaamalla saadaan myös käytännönläheistä ja konkreettista tietoa siitä, millaiset vuorovaikutustekijät johtavat hyvään ja onnistuneeseen ideointiin ja millaiset vuorovaikutustekijät puolestaan mahdollisesti estävät hyvän ja onnistuneen ideointiprosessin syntymisen. Tutkimus toteutettiin fenomenografisena tutkimuksena. Tutkimushenkilöinä oli kahdeksan luovalla alalla työskentelevää henkilöä, joista jokainen edusti yhtä luovan alan alatoimialaa. Edustettuina olivat musiikki, teatteri ja tanssi, elokuvat, radio ja TV, peli- ja animaatioala, markkinointi, viestintä sekä arkkitehtuuri. Tehtyjen haastattelujen pohjalta aineistosta eroteltiin 660 analyysiyksikköä, joista muodostettiin 308 erilaista käsitystä ryhmän ideointiprosessista. Käsityksistä muodostettiin edelleen 22 käsityskategoriaa, joista jokainen paljastaa itsenäisesti jotakin merkittävää ryhmässä tapahtuvasta ideoinnista, ja joiden avulla tutkittavaa ilmiötä voidaan kuvata sen empiirisistä lähtökohdista. Käsityskategoriat kuvaavat tutkimushenkilöiden käsityksiä muun muassa ideoinnin ja luovuuden suhteesta, vuorovaikutuksen roolista ideoinnissa, idean ontologisista ominaisuuksista, ideointiprosessin ilmapiiristä ja muista sosio-emotionaalisista tekijöistä sekä ideointiprosessin ja prosessin lopputuloksen välisestä suhteesta. Analyysin viimeisessä vaiheessa muodostettiin nelikenttämalli, joka kuvaa tutkimushenkilöiden käsityksiä ideoinnista yhtäältä ideoinnin määritelminä ja toisaalta hyvän ideointiprosessin sääntöinä ja tekee niin sekä tehtävätason että suhdetason näkökulmasta. Malli on tutkimustuloksena uusi ja mielenkiintoinen, ja sitä on mahdollista hyödyntää tämän tutkimuksen kontekstia laajemmissa yhteyksissä.