L'Europe ne s'arrête pas sur l'Elbe : les conséquences de la réunification allemande sur le processus d'intégration européen au travers des débats du Parlement européen

Abstract

Pro Gradu-tutkielma tarkastelee kuinka Euroopan parlamentin keskusteluissa sen poliittiset ryhmät näkivät Saksojen yhdistymisen vaikuttavan Euroopan integraatioon. Keskiössä on samalla myös se, miten Euroopan parlamentin oman aseman nähtiin suhtautuvan yhteisön muihin keskeisiin toimijoihin, joista olennaisimpia ovat Eurooppa-neuvosto ja Euroopan komissio. Samalla työssä on tarkasteltu sitä, kuinka yhteisön eri jäsenmaiden sisäpoliittiset asenteet näkyvät kunkin maan parlamentaarikkojen puheissa suhteessa Saksojen yhdistymiseen ja Euroopan integraatioon. Tältä kannalta keskeisiksi maiksi ovat nousseet yhteisön toisen maailmansodan jälkeiset voittajavaltiot ja samalla yhteisön suuriin jäseniin kuuluvat maat Ranska ja Iso-Britannia.

Tutkimus painottuu tarkastelussaan kahteen suurimpaan parlamentaariseen ryhmään sosiaalidemokraatteihin (ESP) ja Euroopan kansanpuolueeseen (EPP), sillä nämä ryhmät yhdessä muodostivat enemmistön parlamentissa. Kyetessään yhteistoimintaan ne pystyivät suuntaamaan parlamentin päätöksentekoa haluamaansa suuntaan. Kuitenkaan pieniä ryhmiä ei ole jätetty huomiotta, vaan myös niissä ilmenneisiin kantoihin ja näkemyksiin on keskeisten kysymysten kannalta kiinnitetty huomiota.

Tutkimuksen aikarajaus alkaa Berliinin muurin murtumisesta lokakuusta 1989 ja jatkuu syyskuuhun 1990, jolloin Saksojen yhdistyminen ja sen toteutumisen muoto varmistuivat. Työ seuraa prosessia kronologisesti vuorotellen Saksojen tapahtumien ja parlamentin keskusteluiden välillä. Keskeinen aikakauden taustalla oleva prosessi on myös Euroopan yhteisön yhdentymiskehitykseen liittyvän Maastrichtin sopimuksen voimaan astumisen läheneminen vuonna 1994.Työn metodina on ollut tarkastella parlamentaarikkojen puheita poliittisen diskurssin ja sisällönanalyysin kautta. Keskeinen teoreetikko tutkimuksen kannalta on ollut Paul Chilton. Työ nojaa myös Euroopan parlamentin tutkimuksen aiempiin tuloksiin erityisesti Tapio Raunion ja Amie Kreppelin tutkimusten kautta. Tämän tutkimuksen tulokset ovat myös päätyneet näiden tutkimusten kanssa samankaltaisiin tuloksiin.

Tutkielmassa on selvinnyt kuinka keskusteluissa parlamentaarikot ovat nivoneet Saksojen yhdistymisen ja Euroopan integraation vahvasti toisiinsa. Yhdistyminen nähtiin paljolti integraation kehyksessä ja sen yhtenä vaiheena. Suuret ryhmät kykenivät löytämään pidettyjen puheenvuorojen tasolla yhteisymmärryksen sekä integraatiosta, että suhtautumisesta Saksojen yhdistymiseen. Näkökulmaeroja löytyi, mutta ne eivät yhteisen kannan löytymisen puolesta näyttäneen olleen liian suuria. Muut ryhmät joutuivat mukautumaan tähän kahden suuren ryhmän ajamaan linjaan. Eräänä kiinnostavana puolena esiin tuli Britannian konservatiivihallinnon kantojen vähäinen vaikutus brittiläisten europarlamentaarikkojen puheenvuorojen sisältöön.