Hallinnan keinot ja tilan politiikka : Euroopan unionin Itämeren alueen strategiassa

Abstract

Tutkimus tarkastelee hallinnan keinoja ja tilan politiikkaa Euroopan unionin (EU) Itämeren alueen strategiassa. Itämeren alueen strategia on Eurooppa-neuvoston vuonna 2009 hyväksymä poliittinen julistus, joka käsittelee Itämeren alueen erityispiirteitä, haasteita ja mahdollisuuksia. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin selvittää miten Itämeren alueen strategia voidaan poliittisena julistuksena käsittää EU:n harjoittaman poliittisen hallinnan tuotteeksi ja välineeksi. Toisekseen tutkimus tarkastelee kyseistä strategiaa itsessään uutta poliittista tilaa rakentava avauksena. Tutkimuksen lähtökohtana on käsitys EU:sta uudenlaisena monitasoisena hallintajärjestelmänä. Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana eurooppalainen integraatiokehitys on tuonut mukanaan uudenlaisia poliittisen hallinnan ja vallankäytön tapoja, mikä on monitasoisen hallinnan puitteissa tarkoittanut vallan siirtymistä keskushallinnoilta sekä vertikaalisesti kansainväliselle ja alueelliselle tasolle että horisontaalisesti ei-valtiollisille toimijoille. Samaan aikaan eurooppalainen aluepolitiikka on korostanut alueiden merkitystä ja identiteettiä osana Eurooppaa. Tilan politiikan näkökulmasta makroalue muodostaa uuden käsitteellisen ja toiminnallisen tason jäsenmaiden ja Euroopan unionin välimaastoon. Siten makroalue murtaa perinteistä käsitystä paikallisen, alueellisen, kansallisvaltion ja Euroopan unionin muodostamasta vertikaalisesta tilallisesta rakenteesta. Tässä tutkimuksessa makroalueen nimeäminen, kuvaaminen ja rajaaminen ovat vallankäyttöä, jossa alue itsessään näyttäytyy tiettyjä tarkoitusperiä varten luotuna sosiaalisena konstruktiona. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että Itämeren alueen strategia uudelleentuottaa ja vahvistaa käsitystä Euroopasta ja makroalueesta laskettavana kokonaisuutena, joka itseohjautuvasti ottaa vastuun omasta kohtalostaan ja menestyksestään toimien mallialueena unionin muille alueille. Itämeren alueen strategia ei sisällä uusia poliittisen hallinnan keinoja tai periaatteita, vaan sen avulla pyritään tehokkaasti toteuttamaan muun muassa kumppanuuden, tehokkuuden, avoimuuden ja johdonmukaisuuden periaatteita. Makroalue on itsessään uusi poliittisen toiminnan tila, joka rajautuu strategiassa määriteltyihin sääntöihin, tavoitteisiin ja reunaehtoihin.