Kuormittavan seinäkiipeilysuorituksen vaikutus käsien maksimaaliseen puristusvoimaan, laktaattiin, sykkeeseen sekä suorituksesta palautumiseen

Abstract

Seinäkiipeily on kasvattanut suosiotaan Suomessa ja ulkomailla viimeisten vuosikymmenten ajan. Tutkimuksia aiheesta on kirjallisuudessa raportoitu silti verrattain vähän. Antropometrian, taidon ja fyysisten ominaisuuksien keskinäisestä painoarvosta onnistuneeseen kiipeilysuoritukseen on vaikea määrittää, sillä vakioituja tutkimusmenetelmiä on hankala soveltaa ns. seikkailuliikuntalajiin. Usein lajisuoritusta rajoittavana tekijänä fysiologiselta näkökannalta on kuitenkin käsivarsien lihaksiston uupumus. Lihaksiin kertyvää happamuutta ja laktaattia ei pystytä poistamaan riittävän tehokkaasti, jolloin lihasten voimantuotto häiriintyy ja puristusvoima jää alle vaadittavan tason ja seurauksena on reitiltä/seinältä tippuminen. Tarkoitus. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuormittavan kiipeilyn akuutteja vaikutuksia käsien puristusvoimaan, verenkiertoon kertyvään laktaattiin sekä sykkeeseen. Toisena tavoitteena oli selvittää palautumisen mekanismeja sekä nopeutta. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui seitsemän kokenutta miespuolista kiipeilyn harrastajaa. Kaikki koehenkilöt olivat vapaaehtoisia ja he allekirjoittivat suostumuslomakkeen ennen mittausten alkua. Koehenkilöiltä mitattiin pituus ja paino sekä määritettiin rasvaprosentti rasvapihdeillä neljän mittauskohdan menetelmällä (Durnin & Womersley, 1974). Lajitesti suoritettiin Hutungin urheilukeskuksella negatiivisesti kaltevalla seinällä (kulma 80°, UK 5a/b, reitin pituus 16 m) ilman harjoitusta. Vapaan lämmittelyn (10 min) jälkeen suoritettiin alkumittaukset molempien käsien (satunnaistettu järjestys) puristusvoimalle hydraulisella käsidynamometrillä (Saehan Corporation). Lisäksi mitattiin lepotasot sykkeelle (Polar S61Oi, Polar Electro, Suomi) sekä laktaatille (Lactate ProTM, Arkray factory inc., Japani). Varsinaisessa testissä koehenkilöiden tuli kiivetä syklisesti uupumukseen (tai seinältä putoamiseen) asti siten, että välittömästi alas päästyä aloitettiin aina uusi nousu. Välittömästi testin päätyttyä toistettiin alkutestit (puristusvoima, syke ja laktaatti), jonka jälkeen seurasi 10 min passiivinen lepo. Uudet lähtötason mittaukset (voima, syke, laktaatti) mitattiin ennen toista kiipeilytestiä. Kokonaislepoaika kiipeilytestien välillä mittaukset sisältäen pidettiin 20 minuutissa. Samat testit (voima, syke, laktaatti) uusittiin sekä välittömästi toisen kiipeilytestin jälkeen että 20 min levon jälkeen. Tulokset. Keskimääräinen voiman heikkeneminen oli molemmilla käsillä ja kierroksilla 28,5 % (p ≤ 0.05). Edelleen merkittävinä tuloksina olivat laktaatin melko korkeat arvot verrattuna lähtötilanteeseen (ensimmäinen kierros 9,3 ± 1,8 mmol/l; p ≤ 0.05), toinen kierros 7,8 ± 2,0 mmol/l; p ≤ 0.05) ja maksimisykkeiden erittäin korkeat (p ≤ 0.05 - 0.005) arvot lähtötilanteeseen verrattuna (ensimmäinen kierros 186 ± 6 krt/min, toinen kierros 182 ± 6 krt/min). Palautuminen 20 minuutin passiivisen levon aikana ei ollut riittävä suorituskyvyn palautumiselle, vaan uupumustila näkyi mm. toisen kiipeilytestiosion puolta lyhyempänä suoritusaikana (12 min vs. 6 min; p ≤ 0.05). Johtopäätös. Tutkimuksen tärkeimpänä tuloksena voidaan pitää molempien käsien puristusvoiman huomattavaa heikkenemistä 6-12 minuuttia kestävässä seinäkiipeilysuorituksessa. Suoritus on fysiologisesti hyvin kuormittava käsille, mutta myös koko keholle.