Polven nivelrustomuutosten yhteys tasapainoon vaihdevuodet ohittaneilla naisilla

Abstract

Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus ja se heikentää etenkin yli 55-vuotiaiden toimintakykyä. Myös iän myötä heikkenevä tasapaino on yhteydessä toimintakykyyn. Nivelrikon yhteyttä tasapainoon on aikaisemmin tutkittu vähän ja havaitut tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Lievän nivelrikon tutkiminen sekä siten sairauden varhainen toteaminen ja siihen puuttuminen voivat lykätä oireiden ja toimintakyvyn rajoitusten esiintymistä myöhemmäksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko polvinivelen rustomuutoksilla yhteyttä 54–62-vuotiaiden vaihdevuodet ohittaneiden naisten staattiseen ja dynaamiseen tasapainoon. Lisäksi tutkittiin, mitkä tekijät selittävät tasapainon vaihtelua. Tämä poikkileikkaustutkimus on toteutettu 12 kuukautta kestäneen satunnaistetun kontrolloidun harjoitusinterventiotutkimuksen alkumittausaineistosta. Tutkittavat kolme ryhmää on muodostettu nivelrikon vaikeusastetta kuvaavan Kellgren & Lawrence -luokituksen mukaan. Tutkimusryhminä ovat lievää polven nivelrikkoa sairastavat naiset (K/L 1; n=25 ja K/L 2; n=53). Verrokkiryhmällä (K/L 0; n=12) ei ole havaittu radiologisia nivelrikkomuutoksia. Staattista tasapainoa mitattiin GoodBalance™-tasapainomittausjärjestelmällä. Dynaamisen tasapainon mittaamiseen käytettiin kahdeksikkojuoksutestiä. Polven nivelrustomuutosten ja tasapainon välistä yhteyttä analysoitiin SPSS-ohjelman avulla Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella ja tasapainon vaihtelua selittäviä tekijöitä lineaarisella regressioanalyysillä. Polven nivelrustomuutosten todettiin korrelaatioanalyysissä olevan yhteydessä staattiseen tasapainoon henkilön seistessä silmät kiinni sivuttaissuuntaisen (r=.217, p<.05) ja eteen-taakse –suuntaisen (r=.255, p<.05) huojunnan nopeuden ja vauhtimomentin (r=.309, p<.01) kasvaessa. Dynaamiseen tasapainoon polven nivelrustomuutoksilla ei sen sijaan todettu olevan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (r=.023, p=.828). Henkilön korkeampi ikä ja kehon painoindeksi sekä heikentynyt maksimaalinen kävelynopeus selittivät yhdessä 31 % dynaamisen tasapainon vaihtelusta. Ikä ja kehon painoindeksi selittivät 7,5 % staattisen tasapainon vaihtelusta. Sen sijaan nivelrikon radiologinen vaikeusaste ei selittänyt dynaamisen tai staattisen tasapainon vaihtelua, kun ikä ja kehonkoostumus oli huomioitu. Tämän poikkileikkaustutkimuksen tulokset osoittavat, että iän lisääntyminen ja kehon painoindeksin kasvaminen ovat yhteydessä staattisen ja dynaamisen tasapainon heikentymiseen vaihdevuodet ohittaneilla naisilla. Sen sijaan polvinivelen rustomuutokset eivät näyttäisi selittävän tasapainon vaihtelua.

Osteoarthritis is the most common articular disease in the world, and above all it causes functional ability decline especially in population aged over 55 years. Age-dependent decline in balance is also associated with functional ability. There are not many former researches about association between early stage knee osteoarthritis and balance, and the results have been contradictory. Research and early detection of the disease may postpone occurrence of symptoms and functional limitations. The purpose of this study was to investigate (1) the association between cartilage changes of knee joint and static and dynamic balance and (2) which factors explain changes in balance in postmenopausal 54- to 62-year-old women. In this cross-sectional study, the baseline data was executed from a randomized controlled trial. Three research groups are formed according to Kellgren & Lawrence –classification, which represents the severity of radiographic knee OA. Research groups are comprised of postmenopausal women with early stage knee osteoarthritis (K/L 1; n=25, K/L 2; n=53). Control group (K/L 0; n=12) is comprised of asymptomatic postmenopausal women with no radiographic changes. Static balance was measured with GoodBalance™ -balance evaluation system. Dynamic balance was evaluated with figure-of-eight running test. Association between cartilage changes and balance was analyzed using SPSS software with Spearman´s rank correlation coefficient. Factors explaining the changes in balance were analyzed with linear regression analysis. In correlation analysis, cartilage changes of knee joint were associated with static balance in bipedal stance with eyes closed displaying greater body sway in lateral (r=.217, p<.05) and anteroposterior (r=.255, p<.05) directions as well as increased total sway (r=.309, p<.01). There was no statistical significance between cartilage changes and dynamic balance (r=.023, p=.828). Higher age and body mass index and decreased maximal walking speed together explained 31% of changes in dynamic balance. Age and body mass index explained 7,5% of changes in static balance. The severity of radiographic knee OA didn´t explain the changes in static and dynamic balance, when age and body mass index were taken into account. The results of this cross-sectional study showed that increase in age and body mass index are associated with decrease in static and dynamic balance in postmenopausal women. However, cartilage changes of knee joint didn´t explain changes in balance.