Onko kissantappo taidetta? : kamppailua taiteen määrittelyvallasta

Abstract

Tämän tutkimuksen kohteena on suomalainen taidekeskustelu 1990-luvun taitteesta 2000-luvulle. Tutkimuksen aineisto koostuu pääosin Teemu Mäen videoteoksista Sex and death (1989) sekä My way, a work in progress (1994) kirjoitetuista sanomalehtiteksteistä sekä näihin teoksiin liitty-vistä muista teksteistä ja materiaalista, kuten oikeudenkäyntiasiakirjoista, eduskuntakysymyksistä, radio-ohjelmista ja keskustelupalstaviesteistä. Tutkimuksessa selvitetään, mistä vuosina 1990 ja 2004 käydyissä Mäen teoksiin liittyvissä julkisissa keskusteluissa oli kyse. Tutkimus ponnistaa aiemmasta suomalaisia kulttuurikiistoja koskevasta tutkimuksesta, institutionaalisesta taideteoriasta sekä taiteen ja taiteilijan määrittelyjä koskevasta tutkimuksesta. Bourdieun kenttäteoriaa soveltamalla avautuu näkymä kamppailuun taiteen kentällä: Vuonna 1990 joukko taiteilijoita ja kulttuurialan ihmisiä kyseenalaisti Helsingin Sanomien kuvataidekriitikon määrittelyvallan. Vuonna 2004 kyseenalaistettiin opetusministeriön sekä nykytaiteen museo Kiasman määrittelyvalta. Jälkimmäisen keskustelun teemoja olivat taiteen julkinen tuki sekä sensuuri. Molemmat keskustelut sijoittuvat osaksi omaa aikaansa: 1990-luvun alussa Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen valta oli kasvanut muiden lehtien kulttuuritoimitusten heikentymisen myötä. Aika oli myös videotaiteelle vihamielinen: Suomessa oli voimassa harvinaisen ankara videosensuurilaki, ja videotaide oli vasta vakiintumassa oleva taidemuoto. 2000-luvulle tultaessa nykytaiteen museo oli niittänyt kyseenalaista mainetta ARS-näyttelyillä ja suomalaisia järkyttivät myös metrosurma sekä Irakin vankiloissa kuvatut kidutusvideot. Myös kahden keskustelun välissä tapahtunut tekninen kehitys erotti niitä: internetin myötä vuonna 2004 kansalaisilla oli keskustelussa merkittävä rooli. Kulttuurikiista järkytti hetken ajan määrittelyvallan jakautumista: kissantappokohtauksen sisältävä video siirrettiin painostuksen alla Kiasman taidekokoelmista Kuvataiteen keskusarkiston tutkimusarkistoon. Muita, laajempia vaikutuksia ei erilaisten asiakirjojen valossa kiistalla ollut, ja taiteen määrittelyvalta palautui niille, joilla oli vakain asema taiteen kentällä.