Aikuislukion opiskelijoiden ajatuksia arvioinnista

Abstract

Tämän pro gradun aiheena on arviointi ja mitä aikuislukion opiskelijat ajattelevat siitä. Arviointiin liittyy eettisiä ongelmia, koska se on julkisen vallan käyttöä. Arviointiin liittyyviä ongelmia ovat epäselvä kohde, epäselvät kriteerit ja epäselvä tarkoitus. Arvioinnin pitäisi olla läpinäkyvää, okeudenmukaista, kannustavaa sekä opiskelijan itsearviointitaitoja ja persoonallista kasvua tukevaa. Teoreettisena taustana tässä työssä on individualisaatio ja sen mukanaan tuomat muutokset jälkimodernissa yhteiskunnassa sekä kriittinen pedagogiikka. Tutkimuskysymykset olivat: Millaisia arviointimenetelmiä tutkimuksen kohteena olevassa koulussa on käytetty? Saavatko opiskelijat mielestään riittävästi palautetta opintosuorituksistaan? Millaisia parannusehdotuksia heillä on arvioinnista? Kokevatko he arvioinnin oikeudenmukaiseksi? Mieltävätkö he arvioinnin vallankäytöksi? Tutkimuksen aineistonhankintamenetelmät olivat puolistrukturoitu kysely opiskelijoille ja opettajille ja yhdeksän opiskelijan teemahaastattelu. Kyselyjen antama informaatio analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin. Haastattelut purettiin kirjalliseen muotoon ja analysoitiin teema-analyysin avulla. Opiskelijakyselyyn vastasi 11 aikuislinjan 43 opiskelijaksi, jolloin vastausprosentti oli 25. Opettajakyselyyn vastasi 6 aikuislinjan 13 opettajasta, jolloin vastausprosentti oli 46. Haastatellut opiskelijat olivat saaneet mielestään relevanttia palautetta, mutta sitä olisi voinut olla enemmän. Kaikki palaute oli ollut suullista. Haastateltujen mielestä arviointi perustui enimmäkseen kokeisiin, ja muiden suoritusten osuus kurssiarvosanoista oli heille osittain epäselvä. Joidenkin haastateltujen mielestä suullista palautetta voisi olla enemmän. Arviointi oli haastateltujen mielestä enimmäkseen oikeudenmukaista. Yksi haastateltava mainitsi ongelmana epäoikeudenmukaisesti laaditut kokeet ja eri opettajien toisistaan poikkeavat arviointikäytännöt samassa aineessa. Kukaan haastatelluista ei mieltänyt arviointia vallankäytöksi. Kahdelle haastatelluista vallankäyttö toi mieleen lähinnä vallan väärinkäytön. Kyselyyn vastanneiden opettajien mielestä arviointi ei ole koulujen välillä vertailukelpoista. Suurimman osan mielestä omassa oppiaineessa ei ole selkeitä arviointikriteereitä. Tämänkin tutkimuksen tulosten perusteella voisi esittää, että arviointikäytännöissä olisi parantamisen varaa. Opettajien työn yhteiskunnalliset reunaehdot eivät edistä eettistä, oppijoiden autonomiaa edistävää työskentelyä.