Vapaaehtoistyöllä toteutetun ulkoiluintervention vaikutus ikääntyneiden henkilöiden yksinäisyyden kokemiseen

Abstract

TIIVISTELMÄ

Vapaaehtoistyöllä toteutetun ulkoiluintervention vaikutus ikääntyneiden henkilöiden yksinäisyyden kokemiseen Sillanmäki Ulpukka Pro gradu -tutkielma Gerontologia ja kansanterveys Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta, terveystieteiden laitos Kevät 2014, 46 sivua

Yksinäisyyden kokeminen ikääntyneillä henkilöillä on yleistä. Koetulla yksinäisyydellä on todettu olevan monia terveyttä ja toimintakykyä heikentäviä vaikutuksia, jolloin koetun yksinäisyyden ennaltaehkäiseminen ja lievittäminen on tärkeää. Tämän pro gradu-tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia fyysisen aktiivisuuden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen yhdistävän ulkoiluintervention vaikutusta ikääntyneiden henkilöiden koettuun yksinäisyyteen ja vertailla koetun yksinäisyyden muutosta interventio- ja kontrolliryhmässä.

Tutkimuksen aineisto on kerätty kolmivuotisesta ”Vapaaehtoistyö, ulkoliikunta ja vanhusten hyvinvointi” (VAU)- hankkeesta (2009–2011), jossa yksin kotona asuville 67 –92-vuotiaille ikääntyneille miehille ja naisille järjestettiin mahdollisuus kerran viikossa osallistua vapaaehtoistyöntekijän avulla erilaisiin kodin ulkopuolisiin liikunta-, virkistys-, sivistys- ja kulttuuriaktiviteetteihin. Tutkimusaineisto koostui 121 tutkittavasta, jotka satunnaistettiin interventio- ja kontrolliryhmään. Mittausmenetelminä käytettiin itsearviointi-, kysely- ja haastattelulomakkeita, joiden avulla selvitettiin tutkittavien taustamuuttujat (ikä, sukupuoli, siviilisääty ja asumismuoto) ja arvioitiin yksilön koettua yksinäisyyttä, koettua terveyttä liikkumisen esteitä ja fyysistä aktiivisuutta. Tutkimusjoukon koetun yksinäisyyden muutosta eri tutkimusryhmissä selvitettiin ristiintaulukoimalla ja McNemarin testillä.

Tutkimukseen osallistui 109 naista (90,1%) ja 12 miestä (9,9%). Tutkimusjoukon keski-ikä oli 81,9 vuotta (kh 5,9) ja tutkittavista terveytensä arvioivat huonoksi 34,2%, kohtalaiseksi 58,6% ja hyväksi 7,2%. Alkutilanteessa interventio- ja kontrolliryhmän taustamuuttujat eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Ennen ulkoiluinterventiota koettua yksinäisyyttä esiintyi yli puolella vastaajista, interventioryhmässä 30 tutkittavalla (53,6%) ja kontrolliryhmässä 31 tutkittavalla (58,5%). Toteutetun ulkoiluintervention jälkeen yksinäisyyttä koki interventioryhmässä 32 henkilöä (57,1%) ja kontrolliryhmässä 36 henkilöä (67,9%).

Yli puolet tutkittavista koki yksinäisyyttä. Ulkoiluinterventiolla ei ollut vaikutusta koettuun yksinäisyyteen ja interventio ei vähentänyt tutkittavien yksinäisyyden tunnetta. Eri tutkimusryhmissä yksinäisyyden muutokset eivät eronneet toisistaan tai olleet tilastollisesti merkitseviä. Koetun yksinäisyyden lievittämiseen tarvitaan toisenlaisia interventioita kuin nyt on tehty.

Avainsanat: ikääntyneet henkilöt, yksinäisyyden kokeminen, ulkoiluinterventio, vapaaehtoistyö

ABSTRACT

The effect of voluntary outdoor intervention for the experienced loneliness among elderly people Sillanmäki Ulpukka Master’s thesis Gerontology and Public Health University of Jyväskylä, Faculty of Sports Sciences, Department of Health Sciences Spring 2014, 46 pages

Experienced loneliness occurs generally among elderly people. Experiencing loneliness is linked to many negative health outcomes therefore it is important to prevent and alleviate individual`s experienced loneliness. The main purpose of this study was to investigate the effect of voluntary outdoor intervention for the experienced loneliness among elderly people and compare the changes of experienced loneliness in intervention and control groups.

The study is a part of the Finnish three year (2009-2011) Voluntary work, Outdoor activities and Wellbeing of the elderly (VAU) research project in which home living alone both men and women aged 67-92 elderly people was given the possibility to participate once per week for three months to versatile out-of-home activities with a volunteer. The data includes 121 participants which were randomized to intervention and control groups. Measuring methods consist of self-evaluation, interviews and questionnaires. Participant`s background variables, experienced loneliness, self-rated health, movement barriers, physical activity and quality of life were analyzed by computing frequencies and cross-tabulations. The changes in experienced loneliness in research groups were studied with McNemar`s Test.

Research included 109 (90,1%) women and 12 (9,9%) men. The mean age in the data was 81,9 years (SD 5,9). Of the participants self-rated health was reported poor 34,2%, average 34,2% and good 7,2%. Initial situation the background variables didn`t differ statistically significantly in the research groups. Before the intervention half of the participants experienced loneliness in intervention group 30 (53,6%) people and control group 31 (58,5%) people. After the intervention the prevalence of the experienced loneliness was in intervention group 32 (57,1%) persons and in the control group 36 (67,9%) persons.

Half of the participants experienced loneliness. The intervention didn`t influence or reduce the experienced loneliness among participants. The changes of experienced loneliness were not statistically significant nor differ in the research groups. Different interventions are needed to alleviate individual`s experienced loneliness.

Key words: elderly people, experienced loneliness, voluntary outdoor intervention, voluntary work