Ohjaava opetuskeskustelu suomalaisella viittomakielellä : tapaustutkimus kuuron oppilaan matematiikan opetuksesta

Abstract

Suomalaisen viittomakielen pro gradu –työssäni tarkastelen kuuron oppilaan viittomakielistä opetusta vuorovaikutuksen näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostuu kahdesta matematiikan yksilöopetustunnista. Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, millaisia muotoja ohjaava opetuskeskustelu saa kuuron oppilaan suomalaisella viittomakielellä toteutetussa opetuksessa. Tapaustutkimuksen kautta yksilöidään ja luokitellaan myös viittomakielisen ohjaavan opetuskeskustelun osatekijöitä.

Tutkimusaineiston analyysi perustuu Vygotskyn (1978) sosiokulttuuriseen teoriaan ja siihen liittyviin käsitteisiin oppimisen oikea-aikainen tukeminen ja lähikehityksen vyöhyke. Videotaltiointien analysoinnin apuvälineenä on käytetty ELAN-ohjelmaa. Kerätty aineisto on luokiteltu Spradleyn (1980) domeenianalyysia soveltaen.

Tutkimustulosten mukaan ohjaava opetuskeskustelu rakentuu kahdesta osasta, yhtäältä oppimisympäristön huomioivista ja toisaalta opetuksen tukikeinoina käytettävistä tekijöistä. Oppimisympäristön huomioiviin tekijöihin katsottiin lukeutuvan oppilaan kieli- ja kulttuuri-identiteettiä vahvistavien viestintätapojen käyttö, visuaalinen esteettömyys sekä myönteinen oppimisilmapiiri. Niiden huomiointi auttaa oppimista tukevan ja oppimisen kannalta toimivan ympäristön luomista. Ohjaavan opetuskeskustelun tukikeinoiksi tässä tutkimuksessa nimettiin opettajan kielellinen mallintaminen, laajentaminen, kysely, vahvistaminen sekä odottaminen.

Tämä tutkimus rajoittui yhden oppilaan ja yhden opettajan välisen vuorovaikutuksen tarkasteluun, joten laajoja johtopäätöksiä ohjaavan opetuskeskustelun ilmenemismuodoista suomalaisella viittomakielellä ei ole syytä tehdä. Laajempi aineisto (esimerkiksi useampi oppilasinformantti) antaisi opettajan käyttämälle kielelle, ja sen myötä ohjaavan opetuskeskustelun ominaispiirteille, laajempaa variaatiota. Tällöin oppilaiden keskinäinen vuorovaikutus sekä heidän toisilleen antama tuki ja kannustus voisivat myös tulla tarkastelun kohteeksi, mitä tässä tutkimuksessa ei ollut mahdollista toteuttaa. Laajempaa tutkimusta ohjaavan opetuskeskustelun ominaispiirteistä ja ilmenemismuodoista kaivataan.

Toivon tutkimukseni tulosten hyödyttävän viittomakielistä opetusta, oppilaiden ohjausta ja oppimisen tukea – niin näiden suunnittelua, toteutusta, arviointia kuin kehittämistäkin.

The subject of this Finnish Sign Language (FinSL) Master’s thesis is teaching of deaf students viewed from the perspective of and with emphasis on interaction. The resource materials of this study consist of two one-on-one lessons in mathematics. The goal of this study was to investigate, what forms of scaffolding occur in teaching of a deaf student with FinSL. The case study also attempts to separate and classify different factors and components of scaffolding in this context.

The analysis is based on Vygotsky's (1978) sociocultural theory and the concepts of scaffolding and the Zone of Proximal Development. ELAN software was the tool used in the analysis of the video observations. The observations were categorized into groups using a variation of Spradley’s (1980) domain analysis.

Based on this research material and study, scaffolding consists of two types of components and factors: the ones taking into account the learning environment and the ones used to support the teaching. Taking into account factors associated with the teaching and learning environment helps in and contributes to creation of a well-functioning learning environment. These factors include means of communication which strengthen the student’s language and cultural identity, absence of visual obstacles and disturbances, as well as positive and encouraging learning atmosphere. In this study teacher’s linguistic modelling, expansion, posing of questions, reinforcement and waiting were identified as scaffolding methods used.

This work is a case study examining the interactions between one pupil/student and one teacher only. Consequently, far-reaching conclusions are not well-justified. For instance a larger group of (simultaneous) students might provide more variations in the (sign) language used by the teacher and also in the characteristics of the scaffolding methods used. In such a situation student-student interactions as well as students’ mutual support and encouragement could also be examined. Due to the setting used here, such observations were not possible. Wider and more comprehensive research on the characteristics and forms of scaffolding in FinSL is desirable.

I hope that the results of this study could benefit sign language teaching, learning guidance, and learning support – in planning, implementation, evaluation and development thereof.