Karjalaisten evakkojen laulujen siirtyminen sukupolvelta toiselle

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan laulujen siirtymistä sukupolvelta toiselle. Siirtyminen itsessään on yhtä vanha kuin ihminenkin. Sen avulla on välitetty tietoa ja samalla ylläpidetty kulttuuria, jotka kummatkin ovat aikoinaan olleet elinarvoisen tärkeitä ihmisen hengissä selviytymisen kannalta. Tutkimuksessa tarkastellaan miten laulut ovat periytyneet sukupolvelta toiselle tutkimalla löytyykö eri sukupolvien väliltä yhteisiä lauluja ja millaisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä nämä laulut ovat siirtyneet. Tutkimus on tehty karjalaisen evakkosuvun keskuudessa. Siirtymisen kannalta ei ole väliä millaisesta laulusta on kyse, mutta tutkimuksessa nousi esiin sellaisia lauluja, jotka tutkittavat itse ovat mieltäneet karjalaisiksi. Tutkimus on toteutettu puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Analysoinnissa käytettiin teemoittelua ja pyrittiin löytämään yhtäläisyyksiä ja eroja, ensin eri koehenkilöiden väliltä ja sen jälkeen vertaamalla haastatteluista saatua dataa teoriaan. Tutkimuksessa kävi ilmi, että niistä lauluista, jotka jokainen koehenkilö toi esiin haastattelun aikana, vain yksi laulu oli sellainen, jonka kaikki kolme sukupolvea nostivat esiin. Kahden sukupolven ylittäviä lauluja oli useampia. Laulut ovat periytyneet sukupolvien välillä joko yksityisemmin, esimerkiksi vanhemman laulaessa lapselle tai sitten isommassa tapahtumassa, esimerkiksi erilaisissa suvun juhlissa. Tämän aineiston pohjalta voitaneen vetää johtopäätös, että ainakin tässä tapauksessa laulujen periytymistä on tapahtunut teoriassa mainituilla tavoilla. Kaikkia siirtymisen ilmiöitä, mitä teoriassa mainittiin, ei kuitenkaan haastatteluista löytynyt, vaan haastattelut antoivat teoriaa suppeamman kuvan siirtymisestä.