Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella paloviinan kotipolton kieltämistä koskenutta keskustelua suomenkielisessä sanomalehdistössä, liittyen vuoden 1863 säätyvaltiopäiviin, joilla asia oli käsittelyssä. Tutkimusaineisto koostui 38:sta kirjeestä, jotka julkaistiin lehdistössä kymmenen vuoden aikajaksolla ennen ja jälkeen valtiopäivien vuosina 1857–1867. Kirjeet olivat maaseutu- ja vähemmässä määrin kaupunkikirjeenvaihtajien kirjoittamia, ja niiden kirjoittajat edustivat eri säätyjä – talonpoikia, aatelisia, pappeja ja porvareita. Tutkimuskysymykseni oli kaksijakoinen: Lähdin tutkimaan millaisia ominaispiirteitä tai mahdollisia kaavamaisuuksia keskustelusta oli löydettävissä, ja mitä näiden havaintojen pohjalta voitaisiin sanoa kirjoittajien maailmankuvien ja näkemyksien eroista. Metodinani toimi lähiluku, jota käyttämällä pyrin selvittämään keskustelujen ilmeisten piirteiden lisäksi niissä epäsuorasti ilmeneviä tasoja, jotka liittyivät kirjoittajien sosiaaliseen asemaan, koulutustas
oon ja poliittisiin tai ideologisiin tarkoitusperiin. Metodologialtaan työ noudatteli modernin hermeneutiikan ajatuksia painottaen ymmärtämisen ja tulkinnan merkitystä. Käytin myös retoriikan tutkimusta apuvälineenä, jolla tarkastelin teksteissä esiintyneitä implisiittisiä motiiveja tai päättelyketjuja.
Alkoholia käyttivät 1800-luvun Suomessa kaikki, joilla siihen oli varaa, ja alkoholilla oli sosiaalisessa elämässä monia merkityksiä. Se nähtiin arvotavarana, symbolisena ja konkreettisena yhteistyön lujittajana ja vastavuoroisuutta vaativana lahjana. Keskustelussa kotipolton puolustajat näkivät poltto-oikeuden talonpoikien oikeutettuna korvauksena korkeasta valtion verotaakan kantamisesta. Säätyvaltiopäivillä päätettiin pitkien väittelyjen jälkeen, että talonpojat luopuisivat vapaaehtoisesti poltto-oikeudestaan – joskin vasta siinä vaiheessa, kun oltiin todettu, että oikeus voitaisiin laillisesti poistaa säädyltä ilman heidän suostumustaankin – verohelpotuksia saadakseen. Äänestys luopumisen puolesta oli kuitenkin hyvin tasaväkinen, ja niinpä kysymys pysyi tärkeänä talonpoikaissäädylle vielä päätöksen jälkeenkin.
Historioitsija Matti Peltosen mukaan pääsyy alkoholin tuotantomenetelmän siirtämisessä kotoa tehtaisiin, oli sen ylemmille säädyille tuottama taloudellinen hyöty. Tämä motiivi synnytti diskurssin, jossa korostettiin kotipolton turmelevaisuutta yhteiskunnan perusrakenteen, perheen, kannalta. Oman aineistoni valossa ei tätä diskurssia eivät kuitenkaan käyttäneet ne henkilöt, jotka avoimesti puolustivat tehdaspolttoa, vaikkakin se oli yleinen argumentti kotipolton vastustajien keskuudessa. Tutkimukseni perusteella se, miten alkoholista sai julkisesti puhua, oli hyvin tarkasti, joskin epäsuorasti, määritelty. Talonpojat ja muut kotipolttoa puolustaneet henkilöt nähtiin usein vastapuolella itsekkäinä oman edun tavoittelijoina. Tosin, myös kotipolton puolustajat syyttivät kiistakumppaneitaan itsekkyydestä ja maaseudun köyhdyttämisestä, mikäli päätös valtiopäivillä menisi läpi. Keskstelussa rahvas oli holhouksen kohde, koska heidän moraalinsa ja sivistyksensä taso nähtiin niin alhaisena, etteivät he itse pystyisi säätelemään alkoholinkäyttöään. Tämä luonnollisesti aiheutti katkeruutta kansan keskuudessa. Tehdaspolton kannattajat sen sijaan rakensivat tehdasviinasta kuvan koko kansakuntaa hyödyttävänä pyyteettömänä vaihtoehtona kotipolton turmelukselle.
...
The goal of the study was to examine the public debate on the Finnish language press concerning the plans to disallow home distillation of spirits in the forthcoming Finnish Diet in 1863. The research material consisted of 38 letters published in different Finnish language newspapers during a ten-year time period before and after the diet from 1857 to 1867. The letters were written by rural and, to a lesser extent, urban correspondents comprised by members of different estates – farmers, noblemen, priests, and burghers. My research problem was two-fold: I set out to study what kind of features or patterns could be found in the discussion and whether it was possible, based on these findings, to say something about the world views and differences of standpoint of the participants. The method of close reading was applied in order to uncover not only the apparent content of the debate but the implicit connotations associating with estate, level of education, and political or ideological p
erceptions. Methodologically the thesis followed the ideas of modern hermeneutics putting emphasis on understanding and interpretation. The study of rhetoric was also used in order to help make sense of the unexpressed motives or reasonings behind the discussion.
Alcohol in the 19th century Finland was consumed by everyone who could afford it and it had various roles in social life. It was seen as a valued good, a symbolic and concrete expression of liaison, and a gift that called for reciprocity. In the argument the right to distill spirits was seen, by the defenders of home distilling, as a rightful compensation for the heavy tax burden on the peasants. In the 1863 Diet it was finally decided after many long disputations that the estate of peasants would voluntarily give up the right to distill alcohol—although only after it was defined that the right could be legally taken away even without the peasants’ consent—in order to receive slight tax cuts. However, the vote in favor of renunciation within the estate was even and thus the matter remained important even after the official decision.
According to historian Matti Peltonen the main reason to move from home distilling to industrial production of alcohol was its economic importance to the higher estates. This motive generated a discourse emphasizing the depravity home distilling would bring about to the core of the society—the family, however, according to my research material the argument was not used by persons directly promoting factory distilling although it was one of the arguments used by anti-home distillers. In light of my study, the way in which one could publicly discuss alcohol was strictly, although indirectly, defined. Peasants and other persons defending home distilling were often seen by the opposite side as individuals selfishly pursuing their self-interest. However, the defenders of home distilling also blamed the counterparty for selfishness, and for a general loss of wealth that would occur in the countryside were the bill to pass. In the debate, the “common people” were a target of patronage because of their conceived lack of morality and sophistication, and this fact was also a source of resentment for the rural correspondents. Factory distilling on the other hand was constructed, by its supporters, as an altruistic alternative that would benefit the whole empire.
...
