Sodan uhka Yhdysvaltain Japanin suurlähetystöraporteissa vuosina 1932-1941

Abstract

Tässä työssä tutkittiin Yhdysvaltain Japanin suurlähetystön raportointia Yhdysvaltain ulkoministeriöön vuosina 1932–41, jolloin suurlähettiläänä toimi Joseph C. Grew. Päälähteenä tutkimuksessa olivat Wisconsin-Madisonin ja Illinoisin kirjastojen verkkosivuilta löytyvät suurlähetystöraportit ja vertailevana aineistona käytettiin joitakin artikkeleita The New York Timesista, sekä Foreign Affairs-lehdestä. Aineistosta etsittiin merkkejä sodan alkamisesta Tyynellämerellä, sekä pyrittiin luomaan kokonaiskuvaa suurlähetystön ja ulkoministeriön välisestä kirjeenvaihdosta kyseisenä ajanjaksona. Samalla tutkittiin, miten kansainvälinen poliittinen tilanne vaikutti Japanin ja Yhdysvaltojen poliittiseen päätöksentekoon ja diplomatian vaikutusmahdollisuuksiin rauhan säilyttämisessä. Tutkimus kuuluu diplomatian historian ja kvalitatiivisen tutkimuksen piiriin.

Japanin sisäpolitiikkaa leimasi 1930-luvulla militarisoituminen ja armeijan itsenäinen toiminta hallitusta informoimatta, mikä hankaloitti erityisesti ulkopoliittisten suhteiden hoitamista. Salamurhien ja armeijan vallankaappauksen uhkan vuoksi merkittäviä siviilivirkamiehiä ei Japanin poliittiseen elämään päässyt juuri syntymään. Maantieteellisen asemansa vuoksi Yhdysvallat oli erityisen huolestunut Japanin imperialistisista toimista Itä-Aasiassa ja Tyynellämerellä ja toisen maailmansodan lähestyessä Yhdysvallat pyrki poliittisilla ja taloudellisilla toimillaan hillitsemään Japanin laajentumisyrityksiä. Suurlähettiläs Grew’n raportit keskittyivät erityisesti 1930-luvun alkuvuosina Japanin sisäpoliittisen kehityksen kuvailemiseen ja poliittisten toimien selittämiseen sisäpolitiikan ilmiöiden kautta. Näinä vuosina Grew nautti Yhdysvaltain ulkoministeriössä suurta luottamusta, sillä suurlähettiläs oli paras Japanin sisäpolitiikan asiantuntija. Sodan puhjettua Kiinassa Yhdysvallat asettui yhä selkeämmin Japanin vastustajaksi, jolloin myös suurlähettiläs Grew’n asema hankaloitui. Yhdysvaltain ulkoministeriön virkamiehet ottivat Pearl Harborin tapahtumien lähestyessä yhä suuremman roolin politiikan määrittämisessä Japaniin ja strategiset tavoitteet ajoivat pian diplomatian ohitse.

Suurlähettiläs Grew pyrki asiantuntijaraporteilla, sekä henkilökohtaisilla kirjeillä vaikuttamaan Yhdysvaltain ulkopoliittiseen johtoon, mutta hallitusta lähempänä olevat virkamiehet saivat äänensä paremmin kuuluviin. Pitkään Kiinassa sotineen Japanin ei uskottu aloittavan uutta uuvuttavaa sotaa selkeästi vahvemmat resurssit omaavaa Yhdysvaltoja vastaan ja siten tiukka Japania vastustava politiikka sai hallituksen piirissä maltillista linjaa enemmän kannatusta. Pearl Harborin yllätyshyökkäys katkaisi maiden väliset diplomaattisuhteet joulukuussa 1941 ja päätti suurlähettiläs Grew’n toimikauden Japanin suurlähettiläänä.