Hiljattain synnyttäneiden äitien kokemuksia raskausajan liikunnasta

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten raskaana olevat naiset liikkuivat raskausaikana ja miten liikunnan harrastaminen muuttui raskauden edetessä. Lisäksi tavoitteena oli lisätä ymmärrystä syistä, miksi liikuntaa harrastetaan tai ei harrasteta raskausaikana ja mitkä olivat raskauden aikaiset liikuntamotiivit. Tutkimuskohteina olivat äitien käsitykset ja kokemukset raskausajan liikunnasta.

Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytin teemahaastattelua. Tulokset perustuvat kymmenen jo synnyttäneen äidin kokemuksiin raskaudesta ja raskausajan liikunnasta. Tutkittavat olivat iältään 23-32 –vuotiaita naisia, joiden synnytyksestä oli kulunut korkeintaan kuusi kuukautta. Haastattelujen pituudet vaihtelivat 25 ja 58 minuutin välillä ja kestivät yhteensä 340 minuuttia. Litteroitua tekstiä kertyi kaiken kaikkiaan 95 sivua. Aineiston analyysi tapahtui sisällönanalyysiin kuuluvien teemoittelun ja tyypittelyn avulla.

Tutkimuksen tulosten mukaan raskausaikana liikuntaa harrastettiin keskimäärin vähemmän kuin ennen raskautta ja liikunnan määrä väheni edelleen raskauden edetessä. Myös liikunnan intensiteetti laski verrattuna liikuntaan ennen raskautta ja painopiste muuttui hieman kevyempään ja rauhallisempaan liikuntaan. Liikunnan luonne raskausaikana oli pääosin aerobista liikuntaa. Suosituin liikuntamuoto raskauden aikana oli lenkkeily, jota harrastivat kaikki haastateltavat. Haastateltujen äitien liikuntamotiivit olivat hyvin moninaisia. Liikuntaa harrastettiin pääasiassa oman fyysisen, psyykkisen ja emotionaalisen, mutta myös lapsen hyvinvoinnin takia. Suurin syy liikunnan harrastamattomuudelle olivat erilaiset raskauteen liittyvät fysiologiset tekijät. Raskauden aikaista liikuntaa pidettiin osin samanlaisena, mutta myös rajoittuneempana, kömpelömpänä, vaikeampana ja raskaampana kuin ennen raskautta. Liikunnalla ja hyvällä kunnolla ajateltiin olevan myönteisiä vaikutuksia joko synnytyksen kulkuun tai synnytyksestä palautumiseen. Tietoa raskausajasta ja sen aikaisesta liikunnasta haastatellut äidit saivat pääasiassa neuvolasta. Liikuntatietous ja sen laatu vaihtelivat kuitenkin hyvin paljon neuvoloiden välillä.

Raskaana olevia, terveitä naisia tulisi rohkaista ja kannustaa aloittamaan sekä ylläpitämään liikuntaharrastusta myös raskausaikana. Liikunnan harrastaminen on sallittua ja erittäin suotavaa, jos vasta-aiheita liikunnalle ei esiinny. Äitiyshuoltoa ja neuvolatoimintaa raskauden aikaisen liikunnan edistäjänä tulisi korostaa entistä enemmän. Yhteneväinen linja suosituksille ja neuvoille olisi tarpeellista.