Ympäristötekijöiden yhteys itsenäisesti asuvien ikääntyneiden ihmisten koettuun autonomiaan

Abstract

Autonomian eli itsemääräämisoikeuden ylläpitäminen on yksi sosiaali- ja terveydenhuollon johtavista periaatteista ja edellytys aktiiviselle elämälle ja osallistumiselle. Ikääntyneiden ihmisten autonomiaa on tutkittu vanhusten pitkäaikaishoidossa ja osana sairauksien hoitoon liittyvää päätöksentekoa. Autonomiaa on tarkasteltu pääasiassa yksilön ominaisuutena, eikä sen yhteyttä ympäristön olosuhteisiin ole riittävästi huomioitu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kotona asuvien ikääntyneiden ihmisten elinympäristössä vaikuttavien tekijöiden yhteyttä autonomian ja osallisuuden kokemiseen.

Tutkimuksen aineistona käytettiin Life-Space Mobility in Old Age (LISPE) -tutkimushankkeen haastatteluaineistoa vuodelta 2012. Tutkimukseen osallistui 848 itsenäisesti kotona asuvaa 75-90 -vuotiasta henkilöä Jyväskylän ja Muuramen alueelta. Tutkittavien kokemaa autonomiaa ja vaikutusmahdollisuuksia omassa elämässään arvioitiin Impact on Participation and Autonomy (IPA) -standardoidun kyselylomakkeen yleistä autonomian tunnetta arvioivalla kysymyksellä. Koettua ympäristöä arvioitiin The World Health Organization Quality of Life Assessment short version (WHOQOL-BREF) -elämänlaatumittarin ympäristöulottuvuutta mittaavilla kysymyksillä. Aineistoa tarkasteltiin frekvenssijakaumien ja ristiintaulukoinnin avulla. Ryhmien välisten erojen merkitsevyyttä selvitettiin χ2-testillä tai Mann-Whitneyn U-testillä. Ympäristötekijöiden yhteyttä koettuun autonomiaan analysoitiin logistisella regressioanalyysillä.

Ikääntyneistä ihmisistä 74 % koki mahdollisuutensa vaikuttaa omaan elämäänsä hyvänä. Autonomiansa hyväksi kokeneet olivat tyytyväisempiä elinympäristöönsä, he olivat terveempiä ja heillä oli parempi liikkumiskyky kuin autonomiansa heikentyneeksi kokeneilla (p<0.001). Autonomian kokemisessa ei ollut eroa miesten ja naisten välillä (p=0.555). Ympäristöönsä tyytymättömät henkilöt kokivat autonomiansa heikentyneeksi yli 10 kertaa todennäköisemmin kuin ympäristöönsä tyytyväiset henkilöt (OR=11.0, 95 % Cl=6.5-18.7). Yhteys ei selittynyt tutkittavien iällä, terveydentilalla tai liikkumiskyvyllä. Ympäristötekijöistä huonoksi koettu taloudellinen tilanne (OR=2.5, 95 % Cl=1.6-3.8), heikot mahdollisuudet vapaa-ajan toimintaan (OR=4.2, 95 % Cl=2.7-6.5), riittämätön tiedonsaanti (OR=1.9, 95 % Cl=1.2-3.2), tyytymättömyys asuinalueeseen (OR=2.3, 95 % Cl=1.2-4.4) ja huonot kulkuyhteydet (OR=1.9, 95 % Cl=1.1-3.2) lisäsivät tilastollisesti merkitsevästi riskiä heikentyneeseen autonomiaan.

Yksilöllisten tekijöiden ohella ympäristötekijöillä on suuri merkitys ikääntyneiden ihmisten autonomian kokemiselle. Autonomian ja osallisuuden vahvistaminen ikääntyneiden ihmisten omassa elinympäristössä tukee myös itsenäistä kotona asumista ja elämänlaatua. Autonomian kokemusta määrittävistä tekijöistä tarvitaan kuitenkin lisää tutkimustietoa, jotta voidaan kehittää toimivia interventiomenetelmiä.

Maintaining autonomy is one of the major principles in social and health policies and a prerequisite for active living and participation. Autonomy in old age has been studied in long-term care and as a part of a decision-making process in health care. The association between autonomy and environmental factors, however, has not been adequately examined. The purpose of this study was to fill this gap in our knowledge by investigating these associations among community-dwelling older adults.

This study is a part of the Life-Space Mobility in Old Age (LISPE) research project. The data consist of 848 interviews and tests performed in 2012. The participants were community-dwelling people aged 75 to 90 years in municipalities of Jyväskylä and Muurame in Central Finland. The perceived autonomy was assessed by one question of Impact on Participation and Autonomy (IPA) -standardized questionnaire. The perceived environment was assessed by The World Health Organization Quality of Life Assessment short version (WHOQOL-BREF) -questionnaire. The data were examined using frequency-distribution analysis, cross-tabulations, χ2-tests and Mann-Whitney U-tests. The association between perceived autonomy and environmental factors was analysed with logistic regression analysis by taking the potential confounding factors into account.

Three of four (74%) older people perceived their possibilities to live their life the way they wanted to be good. Those who had a high sense of autonomy were more satisfied with their environment than those with impaired sense of autonomy. They were also healthier and had better lower extremity functions than those who had an impaired sense of autonomy (p<0.001). Sense of autonomy did not differ between men and women (p=0.555). Those who were not satisfied with their environment were in risk of impaired sense of autonomy over 10 times more often than those who were satisfied (OR=11.0, 95 % Cl=6.5-18.7). Participant age, health status or lower extremity functions did not explain the association. Dissatisfaction with financial situation (OR=2.5, 95 % Cl=1.6-3.8), poor opportunities for leisure activities (OR=4.2, 95 % Cl=2.7-6.5), insufficient information (OR=1.9, 95 % Cl=1.2-3.2), dissatisfaction with home-environment (OR=2.3, 95 % Cl=1.2-4.4) and problems with transport (OR=1.9, 95 % Cl=1.1-3.2) increased significantly the risk of impaired sense of autonomy.

In conclusion, the results indicate that, in addition to personal factors, also environmental factors are significant in perceiving autonomy. Maintaining autonomy and participation might enhance also independent housing and quality of life in old age. The determinants of autonomy should be studied further by utilizing qualitative study approaches to find suitable methods for intervention.