Liikuntaneuvonta Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella

Abstract

Tutkimuksella selvitettiin Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ja Etelä-Pohjanmaan yhteistoiminta-alueiden ammattilaisten aikaisempaa koulutuspohjaa liikuntaneuvonnasta sekä sitä miten tärkeäksi liikuntaneuvonta asiakastyössä koettiin. Lisäksi kartoitettiin ammattilaisten liikuntaneuvontakoulutuksen ja tuen tarpeita sekä kehittämisehdotuksia liikuntaneuvonnasta. Tutkimus on osa sairaanhoitopiirin terveyden edistämistyötä.

Tutkimus toteutettiin kyselylomaketutkimuksena yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen yksikkö -Aksilan kanssa tammikuussa 2013. Sähköiseen Webropol-kyselyyn osallistui 931 sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijää erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yksiköistä. Vastausprosentti oli 10,5 % koko sairaanhoitopiirin ja yhteistoiminta-alueiden työntekijöiden (n = 8881) osalta. Aineistoa analysoitiin χ2-riippumattomuustestillä, Mann-Whitney U-testillä, Kruskal-Wallis-testillä sekä sisällön analyysillä.

Tulokset osoittivat, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten liikuntaneuvonnan koulutuspohja ei ollut pääosin riittävää liikuntaneuvontatyön vaatimusten kannalta. Liikuntaneuvontaa kuitenkin pidettiin tärkeänä osana asiakastyötä. Ammattilaiset arvioivat liikuntaneuvonnan toteutuksen asiakastyössään sekä liikuntaneuvontaosaamisensa olevan pääosin kohtalaista. Lisäksi suurin osa ammattilaisista ilmoitti tarvitsevansa täydennyskoulutusta ja lisätukea liikuntaneuvonnasta. Tilastollisesti merkitseviä eroja löytyi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä eri ammattiryhmien väliltä (p<0,001).

Tutkimus osoitti, että sosiaali- ja terveysalan opetussuunnitelmien tulisi sisältää enemmän liikuntaneuvontaopetusta. Liikuntaneuvonnan asemaa on vahvistettava kaikissa Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ja yhteistoiminta-alueiden työyksiköissä. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella tulisi jatkossa järjestää sen ammattilaisille täydennyskoulutusta, jolla varmistetaan ammattilaisten riittävät tiedot ja taidot toteuttaa asiakkaiden liikuntaneuvontaa. Liikuntaneuvonnan aseman vahvistamiseksi tarvitaan tehokkaampaa yhteistyötä ammattilaisten ja eri sektoreiden välillä, johdon ja työkavereiden tukea, selkeitä ohjauskäytänteitä, olemassa olevien resurssien tehokkaampaa hyödyntämistä sekä ammattilaisten omien liikuntatottumusten tukemista. Lisäksi tulisi miettiä lisäresurssien kohdentamista liikuntaneuvontatyöhön.

This study was made within social and health care workers at the Hospital District of South Ostrobothnia and at primary health care centers. The purpose of this study was to examine their educational physical activity counseling concerning their vocational studies and im-portance of physical activity counseling in their working units. This study also assessed the need for support and in-service training and development propositions of physical activity counseling. This research is part of the Hospital District of South Ostrobothnia’s and primary health care centers’ health promotion strategy.

The research was organized in cooperation with Aksila. Questionnaire data were derived from the social and health care workers at the Hospital District of South Ostrobothnia and at prima-ry health care centers during January 2013. The response rate was 10,5 % (n = 8881). The data was analyzed by using χ2-test, Mann-Whitney U-test, Kruskal-Wallis-test and content analysis.

This study shows that social and health care workers’ skills of educational physical activity counseling are not adequate to give counseling to the patients. Physical activity counseling was considered as an important factor in patients’ counseling according to the social and health care workers. Social and health care workers evaluate their counseling skills and the patients’ physical activity counseling as moderate. Most of the social and health care workers reported a need for support and in-service training of physical activity counseling. There were statistically significant differences between primary health care and specialist medical care and between social and health care professionals (p<0,001).

This study shows evidence that curriculums and physical activity counseling education pro-grams for improving social and health care workers skills should be developed. The state of the physical activity counseling should be reinforced all over the Hospital District of South Ostrobothnia and primary health care centers. To improve the state of physical activity coun-seling it is necessary to build better cooperation between social and health care workers and services. It is noticed there is a need for updated and clear instructions of physical activity counseling. Also personnel needed more support from employers to encourage workers’ own physical activity habits. It would be important to assess the possibilities of having more extra resources for counseling on health-enhancing physical activity given by social and health care workers.