Ikääntyvien ihmisten omaishoitajuus ja elinpiirin laajuus

Abstract

TIIVISTELMÄ Ikääntyvien ihmisten omaishoitajuus ja elinpiirin laajuus Kiviaho Minna Pro gradu -tutkielma Gerontologia ja kansanterveys Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta, terveystieteiden laitos Kevät 2014, 44 sivua

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko ikääntyneen ihmisen omaishoitajuus yhteydessä liikkumiseen elinpiirissä ja ovatko sukupuoli, koulutus- tai tulotaso, autoilun määrä, koettu liikuntakyky, koettu terveys, matkustamis- ja lomailumahdollisuus ja ryhmätoimintaan osallistuminen yhteydessä omaishoitajien elinpiirin laajuuteen. Tässä tutkimuksessa elinpiirillä tarkoitetaan ympäristöä, jonka alueella ikääntynyt omaishoitaja liikkuu. Pienin elinpiiri on oman kodin yksi huone laajentuen kaikkiin kodin huoneisiin, pihapiiriin, naapurustoon, yhteisöön ja yhteisön ulkopuoliseen maailmaan. Omaishoitajalla tarkoitetaan ikääntynyttä ihmistä, joka hoitaa läheistään. Tutkimuksessa ei erotella formaaleja ja informaaleja omaishoitajia toisistaan.

Tutkimuksen aineistona käytettiin ”Life-Space Mobility in Old Age” (LISPE) tutkimushankkeen aineistoa. Tutkimukseen osallistui 848 kotona itsenäisesti asuvaa 75-90-vuotiasta henkilöä Jyväskylän ja Muuramen alueelta. Elinpiirin laajuutta arvioitiin käyttämällä. Life-Space Assesment -mittaria. Tilastotieteelliset menetelmät olivat χ2 –testi ja logistinen regressioanalyysi.

Tutkimukseen osallistuneista henkilöistä (n=848) toimi omaishoitajina 69 henkilöä. Heistä naisia oli 40 (58%) ja miehiä 29 (42%). Tutkimukseen osallistuneiden omaishoitajina toimivien henkilöiden keski-ikä oli 79.2 vuotta (SD 4.15). Omaishoitajista 33% huolehti omaishoidettavastaan ympärivuorokautisesti (n= 22). Viikoittaista tai harvemmin tapahtuvaa omaishoivaa tarjosi ikääntyneistä omaishoitajista 67% (n= 45).

Elinpiirin laajuus ei poikennut merkitsevästi omaishoitajien ja ei -omaishoitajien välillä. Naisomaishoitajien elinpiirin laajuus ei myöskään poikennut miesomaishoitajien elinpiirin laajuudesta (p=0.316). Omaishoitajien elinpiirin rajoittumiseen yhteydessä olevia tekijöitä olivat huonoksi koettu terveys ja liikuntakyky. Mies - ja naisomaishoitajien kohdalla säännöllisellä autoilulla oli yhteys laajempaan elinpiiriin. Varsinkin miesomaishoitajien autoilun säännöllisyys moninkertaisti heidän mahdollisuuttaan laajempaan, rajoittamattomaan elinpiiriin.

Omaishoitajuuden yhteydestä elinpiirin laajuuteen ei ole aiempaa tutkimusnäyttöä. Tulokset osoittivat, että omaishoitajien koettu liikkumiskyky, koettu terveys ja autoilun määrä olivat yhteydessä rajoittamattomaan elinpiiriin. Koska omaishoitajille ei ole suoraan suunnattu elinpiiriin ja sen laajuuteen liittyvää tutkimusta, tulevaisuudessa on tärkeää tehdä ko. tutkimusta laajemmalle tutkimusjoukolle.

Avainsanat: ikääntynyt omaishoitaja, puoliso-omaishoitaja, elinpiiri, elinympäristö, liikkuminen

ABSTRACT The effect of caregiving to the life-space mobility of the elderly caregivers Kiviaho Minna Master’s thesis University of Jyväskylä, Faculty of Sport Sciences; Department of Health Sciences, Gerontology and Public Health Spring 2014, 44 pages

The objective of the research was to study if the life-space mobility of elderly family caregivers is affected by the caregiving, and to evaluate whether age, gender, educational background, income level, the amount of driving, mobility, health, travelling and vacation opportunities, and the participation in group activities can explain the relationship between caregiving and life-space mobility.

The study is part of the Life-Space Mobility in Old Age (LISPE) research project. The data consists of the face-to-face interviews of 848 community-living people aged 75 to 90 in the Muurame and Jyväskylä municipalities. The life-space mobility was assessed by the University of Alabama at Birmingham Life-Space Assessment (LSA)-questionnaire. The data was analysed by χ2-test, and logistic regression analysis.

Of the 848 participants, 69 were caregivers, 40 (58%) of whom were women and 29 (42%) men. The average age of the participating caregivers was 79.2 years (SD 4.15). Approximately 33% of the caregivers took care of the care recipients twenty four hours a day (n=22), while daily, weekly and monthly care was given by 67% of the caregivers. The careful analysis of the data showed no distinct differences in the life-space mobility of the caregivers and non-caregivers. The factors limiting the life-space mobility were identified as poor health and mobility, and the restrictions set by full-time caregiving. Regular driving was found to increase the life-space mobility of both men and women but especially the mobility of the men. The chances for greater life-space mobility among the male caregivers were multiplied with regular driving.

Prior research data discussing the effect of caregiving to the life-space mobility of elderly caregivers did not exist. The results of this study indicated that the mobility, health and amount of driving did have an influence on the life-space mobility of the caregivers. Since no study focusing only on the elderly caregivers and their life-space mobility exists, it is important in future to carry out more extensive research on this subject using more interviewees.

Key words: elderly caregiver, spousal caregiver, life-space, living environment, mobility