Hetkien punahehkuiset kopiot : toistuvat ruudut sarjakuvaromaanissa Watchmen

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani toistuvia ruutuja Alan Mooren, Dave Gibbonsin ja John Higginsin sarjakuvaromaanissa Watchmen (1986–87). Teokseen sisältyy useita kymmeniä sarjakuvaruutuja, jotka esitetään sarjakuvan mittaan useammin kuin yhden kerran – useimmin toistetut jopa neljästi tai viidesti. Saman ruudun toistuminen on mielenkiintoinen sarjakuvakerronnan keino, jota ei sellaisenaan esiinny muissa mediumeissa.

Lähestyn toistuvia ruutuja sarjakuvakerronnan tutkimuksen eli sarjakuvanarratologian näkökulmasta. Testaan samalla erityisesti kerronnan näkökulmaan tai fokalisaatioon sekä kertojaan liittyvien teoreettisten jäsennysten soveltumista sarjakuvakerronnan analyysiin.

Watchmenin kerronnassa toistuvat ruudut liittyvät usein tilanteisiin, joissa esitetään henkilöhahmojen muistoja. Toistuvat ruudut kuvaavat näissä kohtauksissa henkilöiden ajatusprosesseja, ja Watchmenissä ruutujen toistoa hyödynnetään niin vastentahtoisen oivalluksen kuin yli-inhimillisten kognitioidenkin kuvaamiseen. Ruutujen toisto yhdistyy näissä kohtauksissa sarjakuvan translineaarisuuteen ja eri aikatasojen limittymiseen.

Kompleksisemmissa tapauksissa saman ruudun toistokerrat eivät ole palautettavissa saman henkilön näkökulmaan, ja joissain kohtauksissa eivät yksiselitteisesti kenenkään henkilön näkökulmaan. Erityisesti supersankari Comedianin murhan esittävässä toistuvien ruutujen sekvenssissä näkökulma-asemat ovat epävarmoja ja tarjoavat mahdollisuuksia erilaisille tulkinnoille. Koska toistuviin ruutuihin sisältyy piirteitä, jotka ovat joissain tapauksissa ristiriidassa kaikkien kohtauksissa esiintyvien henkilöhahmojen näkökulmien kanssa, niitä on perusteltua tarkastella sarjakuvan kertojan retrospektiona.

Watchmenin toistuvien ruutujen tarkempi analyysi paljastaa, etteivät sarjakuvakerronnan tutkimuksen piirissä toistaiseksi esitetyt jäsennykset aina tarjoa riittäviä työkaluja monimutkaisten rakenteiden tarkasteluun. Erityisesti sarjakuvan fokalisaatio ja kertojan käsite ovat teoreettisia välineitä, jotka vaativat jatkokehittelyä.