Sienipilven varjossa : ydinsodan pelko amerikkalaisessa kulttuurissa vuosina 1950-1963

Abstract

Toinen maailmansota päättyi kahteen Japaniin pudotettuun atomipommiin. Pian amerikkalaisten mielet valtasi huoli siitä, mitä atomipommi voisi tehdä, jos sellainen räjähtäisi Yhdysvaltain maaperällä. Kun Neuvostoliitto vuonna 1949, teki ensimmäisen onnistuneen ydinkokeensa, alkoivat ihmiset toden teolla jopa pelkäämään sitä mahdollisuutta, että se saattaisi hyökätä Yhdysvaltoihin atomipommein. Tätä pelkoa Yhdysvaltain hallinnon oli kitkettävä, jotta minkäänlaista paniikkia ei pääsisi syntymään. Ensimmäinen ohjekirjanen, jossa ihmisille opastettiin kuinka ydinräjähdyksen sattuessa tulisi toimia, ilmestyi vuonna 1950. Atomipommista siirryttiin pian huomattavasti tuhovoimaisempaan vetypommiin, ja amerikkalaisten pelot voimistuivat. Vetypommin myötä ydinräjähdyksen suurimmaksi uhaksi muotoutui ydinlaskeuma, joka näkymättömänä vaani lukuisia ihmisiä kaukana räjähdyksen näkyvien vaikutusten alueelta. Ydinlaskeumaa vastaan Yhdysvaltain hallitus tarjosi uudistettujen ohjekirjasten lisäksi koteihin rakennettavia ydinlaskeumasuojia, joista muodostui kenties merkittävin kylmän sodan väestönsuojelun symboli Yhdysvalloissa. Viranomaisten lisäksi myös julkinen keskustelu ydinaseista ja ydinlaskeumasuojista oli kiivasta, jossa näkemyksiä oli puolesta sekä vastaan. Lisäksi ydinsodan uhka välittyi voimakkaasti myös fiktiiviseen kaunokirjallisuuteen. Pro gradu -työssäni tutkin ydinsodan varalle laadittuja, niin virallisia, kuin epävirallisiakin ohjekirjasia ja pohdin niiden laatijoiden mahdollisia tarkoitusperiä, sekä reseptiohistoriallisesti aikalaislukijoiden mahdollisia reaktioita ohjeistuksiin. Tämän lisäksi tutkin edellä mainituin menetelmin myös aiheseen liittyviä aikakauslehtiartikkeleita, Lifen ja Timen osalta. Tutkimukseni tarkastelee myös fiktiivistä, ydinsotaan liittyvää kirjallisuutta, pohtien sen vaikutusta ihmisten ajatuksiin ydinsodasta. Kuuban kriisi jälkeen kaikkein kiivain keskustelu väestönsuojelutoimista ydinsodan varalta hiipui. Syynä hiipumiselle olivat niin väestönsuojeluohjelmien korkeat kustannukset, kuin ydinlaskeumasuojien synnyttämät moraaliset ongelmat ja yleisen mielipiteen kääntyminen väestönsuojelutoimien vastaiseksi.