La guerre et le thème du pacifisme dans le scénario du film Hiroshima mon amour

Abstract

Tarkoituksena on tutkia sotaa ja pasifismin teemaa käsikirjoituksessa, jonka Marguerite Duras laati Alain Resnais’n ranskalais-japanilaiseen elokuvaan Hiroshima mon amour (1959). Tutkielma perustuu varsinaiseen käsikirjoitukseen eli päähenkilöiden dialogeihin ja Duras’n näyttämöohjeisiin ja selityksiin. Lisäksi otamme huomioon kirjailijan autenttiset selvitykset päähenkilöistä (ELLE ja LUI), tapahtumista ja keskeisistä paikoista (Hiroshima ja Nevers).

Taustaksi tarkastelemme suppeasti historiallis-poliittista tilannetta, jossa elokuvan tuottaminen tuntui tarpeelliselta. Hiroshiman ja Nagasakin tuho ei saanut voittajavaltoja luopumaan ydinkokeista: ne jatkuivat rauhanliikkeen vastustuksesta huolimatta. Toisaalta haluttiin unohtaa sodan tuottama tuska niin Japanissa kuin Ranskassakin.

Resnais’n oli tarkoitus tehdä dokumentti Hiroshiman pommin tuhoista, mutta hän havaitsi tehtävän mahdottomaksi. Päädyttiin fiktiiviseen elokuvaan, jossa lyhyen, mutta intensiivisen rakkaustarinan kokevat japanilainen mies ja ranskalainen nainen Hiroshimassa. Heitä ei nimetä yksilöinä ja kansallisuudet häivytetään: tavoitteena on kuvata yksittäistapaus, jonka merkitys on universaali. Tähän tarinaan Duras ja Resnasis ”upottavat” sodanvastaisen teeman.

Syvätasolla Duras’n tekstissä nivoutuvat yhteen kollektiivinen kuolema ja kärsimys (Hiroshiman pommitus ja Neversin miehitys) sekä yksilön tuho ja menetys (miehen perhe ja naisen häpäisy). Nämä sodan tuottamat traumat eivät ole unohtuneet, vaan nousevat piinaamaan heitä nykyisyyteen sekoittuvina takaumina. Takaumissa on käytössä Resnais’n aiemmin kuvaama Hiroshima-aineisto, ja samalla tekniikalla kuvataan naisen ”hullu rakkaus” vihollissotilaaseen Nevers’issä. Näin menneisyyden kauhut eletään uudelleen, mikä johtaa naisen jälleen psykoosin partaalle. Mies kokee oman traumansa hallitummin. Menneisyyden rinnalle nousee jälleenrakennettu, rauhan kaupungiksi nimetty Hiroshima pommin vastaisine uutisineen ja mielenilmauksineen.

Lukemamme kokonaisuuden pohjalta voimme todeta, että sota on hallitseva teema käsikirjoituksessa: se on läsnä kaikkialla ja ratkaisee yhteisöjen ja yksilöiden kohtaloita. Näin Duras puhuu rauhan puolesta epäsuorasti: hän näyttää sodan hirvittävyyden ja sen seuraukset, sekä sen tuottaman materiaalisen tuhon että inhimillisen kärsimyksen unohtumattomine traumoineen. Rakkaustarinaan kietoutuu siis hallitsevana sota ja sen tuoma pasifistinen sanoma.