Tila, paikka ja identiteetti Helsingin sanomien asunnottomuuskeskusteluissa : diskurssianalyysi vuosien 2010-2013 artikkeleista ja mielipidekirjoituksista

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten tilat ja niihin liitetyt identiteetit rakentuvat asunnottomuutta koskevissa Helsingin Sanomien artikkeleissa ja mielipidekirjoituksissa 1.1.2010 ja 15.4.2013 välisellä ajalla. Koska asunnottomuutta luokitellaan sen perusteella, millaisessa fyysisessä ympäristössä asunnoton yönsä viettää, kiinnostuksen kohteena on, millaisiin ympäristöihin asunnottomuus Helsingin Sanomissa asettuu ja paikallistuu. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty diskurssianalyysiä. Fyysiseen ympäristöön liittyvien määritelmien lisäksi tarkoituksena on hahmottaa paikkoihin ja identiteetteihin liittyvää diskursiivista todellisuutta, jolloin mielenkiinto kohdistuu niihin tapoihin, joilla erilaisia paikkoja kuvataan, ja millaisia identiteettejä näissä paikoissa oleville ihmisille tuotetaan. Tila ja paikka tutkielmassa ymmärretään diskursiivisesti rakennetuiksi, mutta myös sosio-spatiaalisena ulottuvuutena, jolloin tilaa voidaan määritellä myös muilla kuin puhtaasti fyysisillä ominaisuuksilla. Aineiston analyysi osoitti, että asunnottomuuden paikat sijoittuvat pääsääntöisesti kadulle, satunnaisiin suojiin, tuttavien luokse, asuntolaan, tukiasuntoon tai Forenom -nimiseltä yritykseltä ostettuun hätämajoitukseen. Tukiasumista lukuun ottamatta paikat määrittyvät kylmyyden, puutteen, väkivallan uhan ja ei-pysyvyyden kautta. Tukiasumiseen siirtyminen merkitsee oman ja yksityisen tilan saavuttamista. Vaihtoehdoton ja ei-toivottu identiteetti muuttuu uudenlaiseksi ihmisen omaa toimijuutta korostavaksi identiteetiksi. Asunnottomuuteen liittyvät poissulkevat tilat ilmenevät asunnottomien ajamisena pois julkisesta tilasta ja ennakkoluuloina uusia asumisyksiköitä kohtaan. Asunnottomat määrittyvät ei-toivotuiksi naapureiksi, joiden on myös todisteltava omaa kyvykkyyttään asujina tietyssä elinympäristössä.