Novelliopetuksen teoriaa ja jaksosuunnitelmamalli

Abstract

Tässä kirjallisuuden sivulaudaturtutkielmassa tarkastellaan novellin rakenteellisia aineksia sekä esitetään malli novellianalyysin opettamisesta lukiossa. Tutkielma on jaettu kahteen osaan: ensimmäiset kaksi lukua keskittyvät valittujen kirjallisuuden teemojen käsittelyyn sekä paikantavat novellin sijoittumista kaunokirjallisuuden kaanoniin. Tutkielma lähestyy novellin elementtejä esittelemällä erilaisia näkemyksiä kerronnasta ja henkilöhahmoteoriasta. Seuraavat kaksi lukua taas tarkastelevat kirjallisuuden opetuksellista näkökantaa ja pyrkivät luomaan käytännöllisen mallin, jolla kirjallisuuden termistöä pyritään tekemään opiskelijoille tutuksi ja ennen kaikkea luontevaksi osaksi kirjallisuuden käsittelyä. Tutkielman teoriaosuus raottaa ikään kuin esitelmämuotoisesti sitä näkemysten runsautta, millä kutakin kirjallisuuden termiä voi tulkita. Muutamia näkemyksiä esiin nostamalla pyritään luomaan teoriatausta sille opetukselle, jota tutkielman toinen osio edustaa. Tässä toisessa osiossa pyritään luomaan esimerkki siitä, miten kirjallisuutta voidaan opettaa termien, mutta myös kognitiivisen narratologian kautta, eli lukemiseen eläytymisen ja reflektoinnin välityksellä. Novelli on oivallinen tapa kirjallisuuden opettamiseen. Sen lyhyehkö ja muoto ja ennen kaikkea tiiviit juonenkäänteet sopivat opetukseen, koska hitaammatkin lukijat pysyvät mukana tahdissa. Novellia ei sovi pitää ainoastaan romaanin lyhyempänä muotona, vaan siinä on hyvin paljon lajityypillisiä piirteitä. Kaunokirjallisuuden kaanon ei kuitenkaan ole tiukkarajainen, joten kirjallisuuden käsitteiden, kuten kerronnan ja henkilöhahmoteorioiden käsitteleminen novellianalyysin kautta ei tarkoita sitä, etteikö opittua ainesta voisi yhtä hyvin soveltaa myös romaanikirjallisuuteen. Opettajalla on tärkeä rooli opiskelijan lukijaksi kasvamisen tukijana ja hänellä on oltava käsitys nuoria kiinnostavasta kirjallisuudesta. Kirjallisuuden käsittelemisen tavatkin ovat tärkeitä pohtia ja usein sekä opiskelijat että opettajat kaipaavat niihin toiminnallisempaa otetta. Äidinkielen ylioppilaskokeessa vaaditaan hyvää kirjoittamisen taitoa, joten kirjallisuuden käsitteiden opetuksenkin yhteydessä on syytä harjoitella myös kirjoittamisen osa-alueita.