Yksikammioisten sydänlasten motorinen kehitys 16 ja 52 viikon iässä, vertaileva tutkimus

Abstract

Tausta: Suomessa syntyy vuosittain noin 20 lasta, joilla on vaikea-asteisimpiin sydänvikoihin kuuluva yksikammioinen sydän, hypoplastinen vasemman kammion oireyhtymä (HLHS) tai muu yksikammioinen sydänvika (UVH). Aikaisemmin nämä lapset menehtyivät pian syntymän jälkeen. Suomessa on alettu hoitaa näitä lapsia vuodesta 1995 Norwoodin ym. 1980 kehittämän kolmivaiheisen leikkausmenetelmän avulla, jonka ansiosta suurin osa näistä lapsista jää henkiin. Näiden lasten kokonaiskehitys ja etenkin motorinen kehitys on osoittautunut olevan jäljessä verrattuna terveisiin lapsiin. Tutkimuksia, joissa yksikammioisten sydänlasten varhaista motorista kehitystä on tarkemmin kuvattu ja analysoitu ei ole löytynyt. Tarkoitus: Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen on yksikammioisten sydänlasten motorinen kehitys 16 ja 52 viikon iässä verrattuna samanikäisten terveiden lasten motoriseen kehitykseen. Aineisto ja menetelmät: Aineisto käsittää 36 vuosina 2002–2005 Suomessa syntynyttä lasta: 23 HLHS-lasta ja 13 UVH- lasta. Verrokkiryhmänä on 47 tervettä samanikäistä lasta. Lasten motorista kehitystä tutkittiin 16 ja 52 viikon iässä Alberta Infant Motor Scale –testillä (AIMS). Tulokset ja johtopäätökset: AIMS-testin kokonaispistemäärän osalta HLHS- ja UVH-lasten motorinen kehitys oli jäljessä verrokkiryhmän lasten motoriseen kehitykseen verrattuna 16 ja 52 viikon iässä (p<0.001). HLHS- ja UVH-lasten ryhmät eivät eronneet toisistaan kokonaispisteiden osalta. Sekä HLHS- että UVH-lapset suoriutuivat 16 viikon iässä verrokkeja heikommin vatsamakuun ja selinmakuun osa-alueilla (p<0.001). Lisäksi UVH-lapset suoriutuivat verrokkeja heikommin myös istumisen osa-alueella (p<0.001). HLHS-lasten motorinen kehitys oli 52 viikon iässä jäljessä kaikilla AIMS-testin osa-alueilla (p<0.001) verrokkilapsiin verrattuna, kun taas UVH-lasten motorinen kehitys oli jäljessä vatsamakuu- ja seisoma-asennon hallinnassa (p<0.001). Tutkimus osoitti, että HLHS- ja UVH-lasten motorinen kehitys oli viiveistä ensimmäisen ikävuoden aikana etenkin vatsamakuun ja seisoma-asennon hallinnassa. AIMS-testillä on mahdollista saada esiin motorisen kehityksen ongelma-alueet ja näin mahdollistaa varhainen motorisen kehityksen tukeminen. Seurantatutkimuksella voidaan selvittää, saavuttavatko yksikammioiset sydänlapset ikätasoisia motorisia taitoja vai säilyykö näiden lasten motorisen kehityksen viive. Tutkimusta tarvitaan myös