Ylävartalon lihasvoiman mittaaminen koulun kuntotesteissä yläkoulun pojilla

Abstract

Ketola, V. 2013. Ylävartalon lihasvoiman mittaaminen koulun kuntotesteissä yläkoulun pojilla. Jyväskylän yliopisto. Liikuntatieteiden laitos. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. 76 s.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella ylävartalon lihasvoimaa mittaavien testien luotetta-vuutta ja soveltuvuutta ylävartalon lihasvoiman mittaamiseen yläkoulun pojilla. Testejä tar-kasteltiin validiteetin, reliabiliteetin ja testien tulosten kannalta. Tutkimuksessa selvitettiin myös oppilaiden ylävartalon lihasvoimatesteissä saamia tuloksia eri luokka-asteilla sekä pai-noindeksin yhteyttä ylävartalon lihasvoimatestien tuloksiin.

Tutkimukseen osallistui 194 länsisuomalaisen yläkoulun poikaoppilasta. Oppilaista 7.- luok-kalaisia oli 83, 8.-luokkalaisia 52 ja 9.-luokkalaisia 59. Aineisto kerättiin oppilaiden suoritta-essa eri testejä liikuntatuntien ohessa. Oppilaiden tulokset kerättiin tuloslomakkeille. Aineisto analysoitiin SPSS Statistics 20.0 ohjelmalla. Aineiston tilastollisessa analysoinnissa käytettiin Pearsonin ja Spearmanin tulomomenttikertoimia, sisäkorrelaatiokerrointa (ICC), varianssiana-lyysia ja Kruskal-Wallisin testiä.

Etunojapunnerrustestin toistettavuus jäi selvästi muita testejä alhaisemmiksi. Leuanvetoa, käsipainonnostoa istuen ja käsipainonnostoa selinmakuulla testejä voidaan pitää toistettavuu-deltaan luotettavina. Validiteettitutkimus osoitti kaikkien testien mittaavan ylävartalon lihas-voimaa. Kaikki testit korreloivat toistensa kanssa vähintään kohtalaisesti. Etunojapunnerruksen ja leuanvedon välillä oli korkea korrelaatio (r = 0,70) samoin kuin käsipainonosto istuen ja käsipainonnosto selinmakuulla -testien välillä (r = 0,75), mikä kertoo testien mittaavan hieman eri ylävartalon lihasvoiman ominaisuuksia. Tätä tukivat myös kriteerivaliditeettitutkimuksen tulokset sekä eri testien ja painoindeksin väliset yhteydet. Testeistä parhaiten kaikkien voiman osa-alueiden kanssa korreloi käsipainonnosto selinmakuulla, joka korreloi vähintään kohtalaisesti ylävartalon maksimivoiman (r = 0,71), kestovoiman (r = 0,55) ja suhteellisen voiman (r = 0,65) kanssa.

Kaikissa testeissä vanhemmat oppilaat saivat parempia tuloksia kuin nuoremmat oppilaat. Korkeammalla painoindeksillä oli heikko negatiivinen yhteys leuanvedon ja etunojapunner-ruksen tuloksiin, mutta heikko positiivinen yhteys käsipainonnosto istuen ja käsipainonnosto selinmakuulla -testien tuloksiin. Tämän tutkimuksen perusteella pääasiassa luotettavuuden kannalta tarkasteltuna sopivimpana testinä yläkoulun lihasvoiman mittaamisen voidaan suosi-tella käytettäväksi käsipainonnosto selinmakuulla -testiä. Todellisuuden asettamat ajalliset ja välineelliset resurssit saattavat kuitenkin estää käytännössä tämän testin toteuttamisen koulun kuntotestauksessa.

Ketola, V. 2013. Measuring Upper Body Muscular Strength in Comprehensive School Upper Level Boys in School Fitness Tests. University of Jyväskylä. Department of Sport Sciences. Master’s Thesis in Sport Pedagogy. 76 p.

The purpose of the study was to examine how reliable and suitable upper body muscular strength tests were in measuring the upper body muscular strength in comprehensive school upper level boys. The tests were looked at from the viewpoints of validity, reliability and test results. The study also addressed both the results achieved by pupils in different grades in upper body muscular strength tests and the correlation of BMI with the results of these tests.

194 male pupils of a comprehensive school upper level in Western Finland participated in the study. 83 pupils were seventh graders, 52 eighth graders and 59 ninth graders. The data was collected during physical education lessons as the pupils were performing different tests. The results achieved by the pupils were gathered by using forms. The data was analysed by using SPSS Statistics 20.0. In analysing the data statistically, the Pearson and Spearman product-moment coefficients, the intra-class correlation coefficient (ICC), variance analysis and the Kruskal-Wallis test were used.

The repeatability of the push-up test remained distinctly lower in comparison with the other tests. The repeatability of the tests of chin-ups as well as of lifting dumbbells in sitting posi-tion and in supine position can be considered reliable. A validity study showed that all the tests measured upper body muscular strength, and correlated with one another at least moder-ately. There was a high correlation (r=0,70) between push-ups and chin-ups as well as between the tests of lifting dumbbells in sitting position and in supine position (r=0,75), which indicates that the tests measure slightly different types of upper body muscular strength. This conclusion was supported also by the results of a criterion validity study and by the connec-tions there were between various tests and BMI. Of the tests the best correlation with all strength dimensions was reached in lifting dumbbells in supine position, which correlated at least moderately with the following: upper body maximum strength (r=0,71), endurance strength (r=0,55) and relative strength (r=0,65).

In all the tests older pupils attained better results than younger pupils. A higher MBI had a weak negative correlation with the chin-up and push-up test results but a weak positive corre-lation with the results of lifting dumbbells in sitting position and in supine position. On the basis of this study and mainly for reliability purposes, the test of lifting dumbbells in supine position can be recommended as the most suitable one for use in measuring muscular strength at the comprehensive school upper level. However, the time and instrument resources dictated by reality may in practice prevent the use of this test in school fitness testing.