1950-ja 1960-luvuilla Australiassa oli kaksi merkittävää poliittista käytäntöä, joilla oli merkittävä vaikutus maan alkuperäisväestöön nimittäin assimilaatio sekä osittain valkoista alkuperää olevien aboriginaalilasten pakkohuostaanotot. Tutkielma käsittelee Australian assimilaatio politiikkaa, sen keinoja ja taustoja sekä varsinkin sen yhteyttä aboriginaalilasten pakkohuostaanottoihin. Jo 1800-luvulta lähtien Australiassa oli ollut vallalla käytäntö erottaa aboriginaalilapsia vanhemmistaan ja yhteisöistään koulutukset, parempien elinolojen tai kristillisen lähetystyön velvoittamana. Heistä koulutettiin halpaa, kristillistä työvoimaa valloitetuille alueille. 1920-luvulta alkanut osittain valkoisten aboriginaalien määrän kasvu nähtiin valkoisten australialaisten osalta ongelmana ja rodullisena uhkana. Ratkaisuksi tähän ongelmaan nähtiin aboriginaalien – erityisesti osittain valkoisten aboriginaalien – assimilointi osaksi australialaista yhteiskuntaa. Tämä tarkoitti, että aboriginaalie
n tuli luopua omista tavoistaan, kielestään ja perheyhteyksistään ja omaksua länsimaiset tavat, kieli ja sivistys. Tämä saavutettaisiin koulutuksen kautta ja katkaisemalla kaikki yhteydet omaan aboriginaalitaustaan ja yhteisöön, sukuun ja jopa perheeseen. Jokainen aboriginaali taustaa omaava henkilö oli Aboriginaalilautakunnan holhouksen alaisena ja kontrolloima. Alkuperäiskansoihin kuuluvien lasten ja erityisesti valkoista taustaa olevien huostaanotot mahdollistettiin lainsäädännön kautta erityisesti ’heitteillejätön’ ja ’hallitsemattomuuden’ perusteella.
Tutkimus aineisto koostuu eri osavaltioiden aboriginaalilakien lisäksi Native Welfare konferenssien asiakirjoista. Tarkoituksena on valottaa millaisia näkemyksiä osavaltion ja liittovaltion edustajilla oli alkuperäiskansoihin liittyen sekä mihin suuntaan he assimilaatio halusivat kehittää. Huostaanottojen ja assimilaation vaikutusten selvittämiseksi lähteenä on käytetty internetissä saatavilla olevia Stolen Generations Testimonies projektin toteuttamia haastattelutodistuksia henkilöiltä, jotka ovat tulleet huostaanotetuiksi lapsina. Näiden 12 ihmisen omakohtaisten todistusten kautta valotetaan huostaanottokäytäntöjä sekä pakkoassimiloinnin vaikutuksia huostaan otettuihin lapsiin ja nuoriin.
Millaisia käytäntöjä lasten huostaanotoissa oli ja millaisia vaikutuksia huostaanotoista seurasi. Vaikka kyseessä oli kaksi eri toimintaperiaatetta, molemmat olivat sidoksissa toisiinsa. Nämä alkuperäisväestöön kuuluvat lapset, jotka erotettiin perheistään rodullisten syiden takia, menettivät usein yhteyden omiin vanhempiinsa, muihin sukulaisiinsa ja omaan heimonsa jäseniin joko osittain tai kokonaan. Heidät kasvatettiin olemaan valkoisia ja käyttäytymään kuin länsimaalaiset ja siten monet menettivät oman kielensä, kulttuurin ja heimonsa tavat. Monet eivät tiedä omia vanhempiaan, sukujuuriaan, heimoaan, kieltään tai kulttuuriaan. Monilla heistä onkin myöhemmin elämässä ollut identiteetti vaikeuksia ja kuulumattomuuden tunteita. Heistä käytetään nykyään nimitystä ’stolen generations’ eli varastetut sukupolvet, mikä viittaa useita sukupolvia jatkuneeseen huostaanottojen ketjuun.
...
