Taiteen yhteisöllisyys olemisen rajallisuuden jakamisena : Jean-Luc Nancyn ajattelu sovellettuna Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelman yhteisöllisyyskäsitykseen

Abstract

Tutkimus käsittelee taiteen yhteisöllisiä hyvinvointivaikutuksia Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelmassa Jean-Luc Nancyn filosofian valossa. Tutkimuksessa luetaan Nancyn olemista, yhteisöä ja taidetta käsitteleviä teoksia, joista löydetään teoreettiset lähtökohdat ohjelmatekstin kritiikille. Toimintaohjelmaa ja sen taustatutkimusta lukemalla osoitetaan, että siinä ilmenevä yhteisöllisyysajattelu sisältää myyttisiä, normatiivisia ja romantisoituja piirteitä, joissa korostuu yksipuolinen käsitys yhteisöistä ja taiteesta. Nancyn filosofian kautta tuodaan esiin ajatus yhteisöllisyydestä olemisen rajallisuuden jakamisena. Tutkimuskysymyksenä on, mikä toimintaohjelmaehdotuksen käsityksissä taiteen yhteisöllisistä hyvinvointivaikutuksista on puutteellista Nancyn filosofian kautta tarkasteltuna. Tutkitaan, voivatko yhteisöllisen taidetoiminnan terveyttä edistävät vaikutukset olla olemisen rajallisuuden paljastumista taiteessa ja yhteisössä. Nancyn ajattelussa yhteisö ei voi koskaan olla jotakin valmiiksi saatettavaa, jolloin voidaan kysyä, onko politiikkaohjelman tavoite yhteisöllisyyden edistämisestä mielekäs. Kysymys koskee myös sitä, voiko yhteiskunnan taiteenomaiseen kehittämiseen pyrkivä politiikka syrjäyttää taiteen ja tehdä siitä kansalaisyhteiskunnan osallistamista ja aktivoimista. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Jean-Luc Nancyn filosofia. Pyrkimyksenä on osoittaa filosofisen ja eksistentiaalisen näkökulman merkittävyys taiteen yhteisöllisistä hyvinvointivaikutuksista puhuttaessa, jolloin Nancyn ajattelu toimii politiikkaohjelman ulkopuolisena kritiikin välineenä. Tutkimusaineiston muodostavat Nancyn teokset Être singulier pluriel, La communauté désoeuvrée ja The muses, sekä Hanna-Liisa Liikasen kirjoittama opetusministeriön julkaisu Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia - ehdotus toimintaohjelmaksi 2010–2014 ja sen perusteluina toimiva tutkimus. Nancyn teoksia tarkastellaan niiltä osin, jotka ovat relevantteja politiikkaohjelman kritiikin kannalta. Politiikkaohjelmaa ja sen taustatutkimusta tarkastellaan niiltä osin, joissa on kyse yhteisöllisyydestä taiteen hyvinvointivaikutusten mekanismina. Tutkimusstrategia on filosofinen ja dekonstruktiivinen, mikä tarkoittaa Nancyn tekstien esittämän filosofisen argumentaation tulkitsemista ja ajattelemista sekä sen pohjalta syntyneiden ajatusten jäsentämistä uudeksi tekstiksi. Dekonstruktiivinen tutkimusote näkyy ohjelmatekstin ja sen taustatutkimuksen lukemisessa, jolloin tarkastellaan sitä, mikä tekstin esittämissä ajatuksissa taiteen yhteisöllisistä hyvinvointivaikutuksista on jätetty syrjään, eli mistä siinä ei puhuta. Tutkimustuloksena on ohjelmatekstissä ilmenevän yhteisöllisyysajattelun yksipuolisuus ja yhteisöihanteen diskursiivinen väkivaltaisuus, jossa vaihtoehtoiset ajattelutavat on suljettu ulkopuolelle poliittisiin tavoitteisiin sopimattomina. Nancya lukemalla voidaan osoittaa, että kriittisen potentiaalinsa lisäksi hänen filosofiansa kautta voidaan pohtia taiteen ja yhteisöllisyyden merkitystä ja mahdollista hyväätekevyyttä ihmisenä olemisen kannalta.