Kunnallisen ympäristölupamenettelyn vaikuttavuusarviointi

Abstract

Ympäristönsuojelulakiin (86/2000) perustuvan ympäristölupajärjestelmän tärkeimpiä tehtäviä on ehkäistä ympäristön pilaantumista sekä turvata kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet ympäristöä koskevassa päätöksenteossa. Ympäristölupamenettelyssä lupaviranomainen harkitsee tapauskohtaisesti pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan sallittavuuden ja asettaa tarvittavat lupamääräykset ympäristövaikutusten rajoittamiseksi luvan myöntämisen edellyttämälle tasolle. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluu luvittaa asetuksella määritellyt, lähinnä paikallisia ympäristövaikutuksia aiheuttavat toiminnot. Tapaustutkimuksessa selvitettiin kunnan käsittelemien ympäristölupien vaikuttavuutta konkreettisten ympäristöön kohdistuvien vaikutusten osalta. Aineistona oli polttonesteiden jakeluasemien, kivenmurskaamojen sekä pienten energiantuotantolaitosten ympäristölupia vuosilta 2008–2012. Lupahakemusten tietoja vertailtiin tehtyihin lupapäätöksiin, ja arviointi suoritettiin pisteyttämällä valitut, pääosin toimialan lupamääräyksiin perustuvat kriteerit tarkoitusta varten muodostetulla pisteytysasteikolla. Yksittäisiä erityisen vaikuttavia ympäristölupia ei arvioinnin tuloksena löydetty, mutta tiettyjen kriteerien tärkeys nousi tuloksista kautta linjan esille. Kaikkien toimialojen lupien kohdalla maaperän sekä pohjaveden suojaukseen liittyvät kriteerit saivat suuria vaikuttavuuden arvoja, ja lisäksi pohjaveden pilaantumisriski oli tutkimuksessa tarkasteltujen kielteisten lupapäätösten keskeisenä perusteluna. Myös tarkkailu- ja raportointimääräykset olivat kaikilla toimialoilla vaikuttavimpien kriteerien joukossa. Ympäristöluvilla pystyttiin puuttumaan hyvin laitosten pahimpiin ympäristöriskeihin, mutta myös joitakin lupaharkinnassa parannettavia asioita tunnistettiin. Lainsäädäntö sekä ympäristölupaviranomaisten toimintaympäristö ovat yhä jatkuvassa muutoksessa, joten lupamenettelyn kehittämistä sekä tehostamista on tarpeen tutkia edelleen.