Rappiota rajan takaa : turismi Neuvostoliiton ja Suomen välillä 1956 - 1991

Abstract

Tutkimus käsittelee Suomen ja Neuvostoliiton välistä turistimatkailua. Suomi oli neuvostoliittolaisille tärkein turistikohde kapitalististen maiden joukossa ja neuvostoliittolaiset olivat yksi suurimmista matkustajaryhmistä Suomeen kylmän sodan ajanjaksolla. Suomalaiset turistit taas olivat merkittävä matkustajaryhmä Neuvostoliitolle ja varsinkin Itämeren kaupungeille Tallinnalle ja Leningradille. Tutkimuksessa selvitetään neuvostoliittolaisten turistien matkojen sisältöä Suomessa sekä sitä, kuinka Neuvostoliitto valmisti kansalaisiaan kohtaamaan ulkomaalaiset ja kapitalistinen järjestelmä. Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten ja neuvostoliittolaisten kohtaamisia Suomen maaperällä. Suomalaisten matkoja Neuvostoliittoon tutkitaan siitä näkökulmasta, kuinka Neuvostoliitto suhtautui suomalaisturisteihin, mitä suomalaiset tekivät Neuvostoliitossa ja kuinka Matkailun edistämiskeskuksessa ja ulkoasiainhallinnossa suhtauduttiin suomalaisten Neuvostoliiton matkailuun. Tutkimus käsittelee myös Suomen ja Neuvostoliiton yhteistyötä matkailun ammatillisella ja markkinoinnin puolella. Tutkimuksen lähteitä ovat muistitieto sekä arkistomateriaalit. Tutkimusta varten on haastateltu kahta henkilöä, jotka toimivat neuvostoliittolaisten turistien oppaina Suomessa. Haastattelumenetelmänä on puolistrukturoitu teemahaastattelu. Arkistomateriaaleja ovat Suomi-Neuvostoliitto-Seuran keskusjärjestön arkisto, Suomi-Neuvostolitto-Seuran Keski-Suomen piirijärjestön arkisto, Matkailun edistämiskeskuksen Neuvostoliittoa koskevat arkistomateriaalit sekä matkatoimisto OY Lomamatkojen arkisto. Tutkimuksessa tulee esille kummankin maan tarve huolehtia turistiensa käyttäytymisestä ja matkojen sisällöstä toisessa maassa. Neuvostoliitolla motiivina oli matkailijoidensa suojeleminen vaarallisilta länsimaisilta vaikutteilta sekä hyvän kuvan levittäminen Neuvostoliitosta ulkomaille. Suomalaiset viranomaiset olivat huolissaan kansalaistensa huonosta käytöksestä ja liiallisesta alkoholin kulutuksesta Neuvostoliitossa, koska suomalaiset syyllistyivät rikoksiin ja joutuivat niiden uhreiksi. Suomessa pelättiin myös suomalaisturistien aiheuttavan huonoa mainetta kotimaalleen.