Suullisen testauksen hyödyntäminen vieraskielisessä opetuksessa

Abstract

Suullista vuorovaikutusta pidetään merkittävänä tekijänä kielenoppimisessa. Etenkin vieraskielisen opetuksen eli CLIL-opetuksen saralla oppilaiden puheen tuottaminen nähdään tärkeänä osana oppimista sekä tiedonrakentamista.

Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää kuinka pareittain tehtävää suullista testausta voidaan hyödyntää CLIL-opetuksessa. Suullisen testin hyödyntämistä lähestytään kielen oppimisen, aihesisällön oppimisen, arvioinnin sekä oppilaiden mielipiteiden näkökulmista. Tutkimuksen painoarvoa nostaa se, että vieraalla kielellä opettamisen arviointi on todettu olevan haasteellista, eikä selkeitä suuntaviivoja sen suhteen ole. Tutkimus on tehty koulussa, jonka vieraskielistä opetusta saavia oppilaita ei valita minkään pääsykokeen perusteella.

Tutkimusaineistona toimi kuusituntisen opetuskokonaisuuden päätteeksi eräälle kuudennelle luokalle toteutetusta suullisesta testistä saadut nauhoitteet, oppilaiden palautekyselylomakkeen vastaukset sekä oma havainnointi. Tutkimuksen menetelmä on laadullinen toimintatutkimus ja se on toteutettu One-shot- menetelmällä.

Pareittain tehdyt suulliset testit osoittautuivat vuorovaikutuksellisiksi oppimistilanteiksi, joissa syntyi vertaisoppimisen piirteitä, kuten avunantoa ja yhteistä toimintaa. Useimmiten oppilaat kuiskasivat toisilleen yksittäisiä sanoja tehtävän ratkaisemiseksi. Oppilaiden kielitaidon taso vaikutti heidän aihesisällöllisen osaamisensa näyttämiseen testissä. Suurin osa oppilaista koki pareittain tehtävän suullisen testin mieluisana ja he kokivat op-pineensa etenkin uusia englanninkielisiä sanoja testin myötä.

Oppilaiden positiiviset mielipiteet testiä kohtaan, testin helppo organisointi sekä oppilaiden aktiivinen kielenkäyttö sen aikana puoltavat pareittain tehtävän suullisen testin hyödyntämistä kielellisen oppimisen edistämiseksi. Pareittain tehtävän suullisen testin avulla oppilaiden kielitaitoa oli mahdollista arvioida 10-portaisen asteikon mukaan. Testi soveltuu silti kyseenalaisesti CLIL-arvioinnin avuksi, sillä vieraankielen osaamisen taso vaikutti oppilaiden aihesisällöllisen osaamisen näyttämisessä.

CLIL-opetuksen arvioinnin näkökulmasta olisi hyvä luoda testejä, joissa koodinvaihto eli kielen vaihtaminen kesken vastauksen olisi sallittua sekä arviointiasteikkoja, joissa koodinvaihto otettaisiin huomioon. Näin voitaisiin vähentää vieraan kielen kielitaidon vaikutusta aihesisällöllisen osaamisen näyttämisessä, silti vieraankielen käyttämiseen kannustaen. Suullisten testien aikana usein esiintynyt oppilaiden toisiaan auttava kuiskailu on merkki yksilökeskeisestä koekulttuurista, jossa toisen auttaminen koetaan sopimattomana kokeen aikana. Tutkimus toimii esimerkkinä, kuinka suullisen testin voi organisoida vieraskielisessä- tai kielten opetuksessa ja antaa ideoita sille, kuinka suullisia testejä sekä arviointia voitaisiin kehittää.