Die ganz andere Türkin : identiteetti ja chick lit 2000-luvun saksanturkkilaisessa naiskirjallisuudessa, esimerkkeinä Iris Alanyalın Die Blaue Reise ja Hatice Akyünin Einmal Hans mit scharfer Soße

Abstract

Pro gradu -tutkimus käsittelee uutta saksanturkkilaista naiskirjallisuutta 2000-luvulla käyttäen esimerkkeinään kahden journalistin esikoisromaaneja: Iris Alanyalin Die Blaue Reise ja Hatice Akÿünin Einmal Hans mit scharfer Soße. Metodina tutkimuksessa on lajiteorinen lukutapa. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään myös fiktion, referentiaalisen ja ei-refentiaalisen fiktion määritelmiä. Esimerkkiromaaneja luetaan osana chick lit -genreä, 1990-luvulla syntynyttä naiskirjallisuutta, jossa nainen on aktiivinen toimija ja selviytyjä.

Saksanturkkilainen naiskirjallisuus on edennyt työelämän kuvauksista ruumiillisuuden kuvausten kautta käsittelemään identiteettiä ja kokemusta integroitumisesta saksalaiseen yhteiskuntaan. Maahanmuuttajakirjallisuutta on perinteisesti luettu referentiaalisena kirjallisuutena ja kuvauksina maahanmuuttajan elämästä. Tutkimuksessa kysytäänkin, onko saksanturkkilainen naiskirjallisuus 2000-luvulla fiktiota vai ei ja minkälaisena ja –muotoisena saksanturkkilainen chick lit esittäytyy. Saksanturkkilainen nykynaiskirjallisuus ammentaa kirjailijoiden omasta elämästä ja perhekertomuksista, mikä tekee niistä hyvinkin autofiktiivisiä romaaneja.

Tutkimus myös osoittaa, miten tärkeää on käsitellä identiteetin kokemusta ja rakentamista valtakulttuurissa. Saksanturkkilainen naiskirjallisuus on osoitettu saksalaisille lukijoille, se myös tekee näkyväksi hybridi-identiteetin ja-kulttuurin. Identiteetin kokemista ja esiintymistä tutkimus lähestyy Edward W. Saidin Toiseuden käsitteen kautta. Samalla tutkimus osoittaa, miten tärkeäksi kieli koetaan osana identiteettiä ja miten 2000-luvun saksanturkkilaiselle naiselle uskonto ei ole identiteettiä määrittävä tekijä.

Saksanturkkilainen naiskirjallisuus pyrkii tutkimuksen mukaan tuulettamaan stereotypioita turkkilaisuudesta ja osoittamaan integraation olevan mahdollista. Samalla se käsittelee huumorin keinoin naisena olemista ja naiseutta, mutta myös osoittaa 2000-luvun saksanturkkilaisen naisen olevan kaikkea muuta kuin kaksin verroin alistettu. Saksanturkkilaiset päähenkilöt ovat aktiivisia toimijoita, jotka sovittavat yhteen molemmat kulttuurit.