Pre-attentive change detection of emotional facial expressions : effects of depression and a short psychological intervention - and ERP study

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia aivojen esitietoista muutoksenhavaitsemiskykyä mittaamalla tapahtumasidonnaisia herätevastepotentiaaleja (ERP) elektroenkefalografiassa (EEG), käyttäen ärsyk-keenä emotionaalisia kasvonilmeitä. Tutkimuksessa verrattiin kahden ryhmän: masentuneiden sekä ei-masentuneiden - ERP vasteista. Lisäksi tutkimme psykologisen lyhyt intervention vaikutuksia koehen-kilöiden ERP vasteisiin. Tutkimuksessa käytettiin ärsykkeinä seitsemään universaalia kasvonilmettä, viidessä eri koeasetelmassa. Yhdessä koeasetelmassa kaikilla seitsemällä kasvonilmeelle oli yhtä suuri todennäköisyys esiintyä (p=0.14). Neljässä muussa koeasetelmassa käytettiin niin sanottua oddball paradigmaa, jossa neutraali kasvonilme esitettiin usein (p=0.80) ja surullinen tai iloinen ilme esitettiin harvoin (p=0.20). Sama asetelma toistettiin myös päinvastaisella ärsykejärjestyksellä. Kasvoherkkää N170 vastetta analysoitiin 18 masentuneelta ja 10 ei-masentuneelta koehenkilöltä. Masentuneet koe-henkilöt jaettiin kahteen ryhmään: heti hoidon aloittavaan ryhmään sekä odotuslista eli kontrolliryh-mään. EEG tutkimukset toteutettiin kaikilla koehenkilöillä ennen lyhytinterventiota sekä viisi viikkoa myöhemmin. Kontrolliryhmä sai intervention toisen EEG tutkimuksen jälkeen. Kaikilla seitsemällä universaalilla kasvonilmeellä ollessa sama esiintymistodennäköisyys (p=0.14) emotionaaliset kas-vonilmeet synnyttivät suurempia N170 vasteen amplitudeja kuin neutraalit kasvonilmeet. Oddball ko-keessa eroja ei löytynyt surullisten ja neutraalien kasvonilmeiden välillä kummallakaan ärsykejärjes-tyksellä. Sen sijaan kun neutraalia ja iloista kasvonilmettä esitettiin, iloinen kasvonilme sai aina aikaa suuremman amplitudin kuin neutraali kasvonilme riippumatta sen esiintymistodennäköisyydestä (p= 0.20 tai p=0.80). Ei-masentuneilla koehenkilöillä latenssit olivat pidempiä oikealla aivopuoliskolla kun iloinen kasvonilme esitettiin harvinaisena (p=0.20) ärsykkeenä, kun taas masentuneilla tällaista puoli-suuseroa ei ollut havaittavissa. Vastaavasti kun iloinen kasvonilme esitettiin ärsykkeenä usein (p=0.80) ja neutraali kasvonilme esitettiin harvinaisena (p=0.20) ärsykkeenä, masentuneilla havaittiin suurempia N170 amplitudeja oikealla aivopuoliskolla verrattuna vasempaan. Ei-masentuneilla tällaista puolisuus eroa ei havaittu. BDI ja SCL-90 kyselylomakkeiden mukaan pystyimme ennustamaan 20–29% emo-tionaalisten kasvonilmeiden synnyttämistä ERP vasteista. Toisin sanoen masennusoireet heijastelevat muutoksia N170-komponentissa kun ärsykkeinä käytetään emotinallisia kasvonilmeitä. Viiden viikon terapia intervention ei kuitenkaan havaittu vaikuttavan masentuneiden koehenkilöiden ERP vasteisiin tässä aineistossa.

The aim of this study was to examine the pre-attentive change detection of emotional facial expres-sions by measuring event-related potentials (ERPs) using an electroencephalography (EEG). The ERPs of two groups: depressed and non-depressed were compared. Also the effect of a short psychological intervention to the ERPs was studied. Seven universal expressions were used as stimuli in five experi-ments. In one experiment all the seven universal expressions were presented with equal probability (p=0.14). The four other experiments used an oddball paradigm i.e. condition in which a neutral ex-pressions was shown as frequent (p= 0.80) and sad or happy expressions as infrequent (p=0.20) stimu-lus and vice versa were applied. The face specific N170 component was analyzed from 18 depressed and 10 non-depressed participants. The depressed participants were divided into two groups: an initial treatment group and a waitlist control group. The EEG measurement was done for both groups before the initial treatment group’s therapy intervention. The second EEG recording was done after the initial treatment group finished their therapy intervention five weeks later. Results of the equal probability condition showed that ERPs of emotional expressions elicit stronger N170 amplitudes than neutral ones. In the odd-ball experiments no differences between sad and neutral expressions were found. When neutral and happy expressions were used, happy expression always elicited stronger amplitudes than neutral expressions regardless of its prevalence (frequent p=0.80, infrequent p=0.20). The non-depressed participants got longer latencies to infrequent happy expressions on the right hemisphere compared to the left but no such hemisphere discrimination was found in the depressed participants. In the frequent happy and infrequent neutral face condition N170 amplitudes of the depressed participants on the right hemisphere were found to be stronger compared to the left, no such discrimination was found among the non-depressed controls. The BDI and SCL-90 inventories predicted 20-29 % of the variation of the emotional ERPs suggesting that depression symptoms might affect the brain’s emo-tional processes. However the therapy intervention was not found to affect the ERPs of the depressed participants in this small sample.