Apinoista ystäviin : saamelaisten 'toiseus' 1800-luvun lopun valokuvissa

Abstract

Tutkimukseni tarkastelee saamelaisista 1800-luvun lopussa otettuja valokuvia ja niihin kätkeytyviä merkityksiä. Tutkimukseni taustalla on kaksi erilaista tieteellistä diskurssia, joiden pohjalta valokuvia lähestyn. Ensimmäinen on keskieurooppalainen rotututkimukseen ja fyysiseen antropologiaan pohjautuva saamelaistutkimus. Toinen on suomalainen lappologia, joka etsii perusteluja saamelaisten ’toiseuteen’ historiasta ja kielitutkimuksesta. Myös valokuva-aineistoni ovat keskieurooppalaisia ja suomalaisia. Keskieurooppalaiseen diskurssiin pohjautuva aineisto koostuu ranskalaisen prinssi Roland Bonaparten matkaseurueen ottamista saamelaiskuvista, jotka suurimmalta osin on potrettikuvia. Suomalaisena aineisto-osana on Suomen polaariretkikunnan ottamia kuvia, jossa on sekä saamelaisista että heidän asumuksistaan ja ympäristöstä otettuja kuvia. Metodina käytän visuaalista järjestystä. Visuaalinen järjestys kiinnittää katsojan huomion kuvassa ei vain selvästi näkyvään mutta myös kuvien ja niiden merkitysten taakse. Teoriapohjana minulla on identiteettipolitiikka ja erityisesti ’toiseus’. Hypoteesini oli tieteellisiin diskurssien pohjalta, että saamelaiset nähdään negatiivisina ’toisina’. Tutkimuksella haluan muun muassa selvittää, näkyvätkö nämä kaksi tutkimussuuntaa valokuvissa ja millaisia ’toiseuden’ muotoja kuvista on luettavissa. Analyysin olen jakanut osioihin, joita ovat esimerkiksi saamelaisten asento, fyysiset piirteet ja tunnistettavuus kuvissa. Analyysissa käyn läpi valokuvia: katson, mitä niissä konkreettisesti näkyy, mutta myös huomioiden sen, mitä kuvien taustalla on. Peilaan omia huomioitani 1800-luvun lopun tutkijoiden ja tieteilijöiden mielipiteisiin ja tutkimuksiin saamelaisista. Pro gradu -tutkimukseni tuloksena on, että 1800-luvun lopun saamelaisia rajustikin arvottavat tieteelliset diskurssit eivät näy kuvissa niin jyrkkinä ja yksinkertaistettuina kuin tekstien perusteella olisi voinut olettaa. Valokuvissa luodaan saamelaisten ’toiseutta’ ja saamelaisten erilaisuus halutaan tuoda valokuvissa esiin, mutta ’toiseuden’ negatiivisuus on huomattavasti kevyempi kuin hypoteesini antoi olettaa. Jopa positiivista ’toiseutta’, eli ystävyyttä, on kuvissa havaittavissa.