Tietohallintolaki ja sen vaikutukset sähköisen asioinnin kokonaisarkkitehtuuriin

Abstract

Tutkielman tavoitteena on tutkia miten uusi tietohallintolaki sekä sen asettamat vaatimukset vaikuttavat julkishallinnon (yhteisten) tietoteknisten ratkaisujen kehittämiseen ja toteuttamiseen. Vaikutusta pyritään selvittämään tutkimalla miten eri kaupungit ovat kuvanneet toimintojaan kokonaisarkkitehtuurin näkökulmasta, varsinkin varhaiskasvatuksen sähköisen asioinnin osalta. Tietohallintolaki edellyttää, että julkisen hallinnon viranomaisen on tietojärjestelmien yhteentoimivuuden mahdollistamiseksi ja varmistamiseksi suunniteltava ja kuvattava kokonaisarkkitehtuurinsa sekä noudatettava siinä julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuuria. Kokonaisarkkitehtuurin tavoitteena on tunnistaa organisaation ydintoiminnat ja kuvata kuinka organisaation elementit, organisaatioyksiköt, tiedot, toimijat, toimintaprosessit, tietojärjestelmät sekä teknologia liittyvät toisiinsa ja toimivat kokonaisuutena. Tavoitteena on asiakaslähtöisyys, kestävä kehitys ja palvelutuotannon tehostaminen. Eräs esimerkki tästä tavoitteesta on sähköisen asioinnin kehittämiseen panostaminen. Sähköisellä asioinnilla tarkoitetaan julkisen hallinnon palvelujen käyttämistä tieto- ja viestintätekniikan avulla. Sähköisen asioinnin tavoitteena on tehostaa toimintaa, tarjota etuja ja helposti joustavasti saatavilla olevia palveluja kuntalaisille. Tutkimusmenetelmänä käytetään olemassa olevien tapauksien tarkastelua, empiiristä tutkimusta. Aineistoja saatiin kahdelta eri organisaatiolta. Tutkimus noudattaa Kartturin kokonaisarkkitehtuurityön viitekehysmallia soveltuvin osin. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kuntien kuvaukset vastaavat yleisiä suosituksia. Kunnat ovat täyttäneet tutkittavan palvelun osalta tietohallintolain vaatimukset eli kunnat ovat kuvanneet kokonaisarkkitehtuurinsa kyseisen palvelun osalta. Kuvauksissa hyödynnetään olemassa olevia yhteisiä palveluja, kuten esimerkiksi tietoja, sanastoja, koodistoja ja yhteisiä sovelluksia, esimerkiksi Vetumaa (verkkotunnistus ja –maksaminen).

The aim of this pro gradu thesis is to study the impact of the new IT Services Act and its requirements for the Public (common) knowledge of technical solutions development and its implementation. The impact is studied by determining how different cities have described their functions at the enterprise architecture point of view. Especially, the early online services are studied. The Information Management Act requires that the public administration must design, and describe their whole architecture to ensure interoperability of the information services. In addition, they must go along with the whole architecture of the public administration. The goal of the whole architecture is to identify the core functions in the organization, and to describe how the elements, organization units, knowledge, players, processes, data systems and technology are connected and function as a whole. The aims are customer-orientation, sustainable development and to make services more effective, for example the development of electronic services. Electronic services indicate the usage of the public administration by IT technology. The aims for the electronic services are to increase efficiency, provide benefits and easy access services to inhabitants of the municipality. This empirical study obtained material from two different organizations. The study follows the Kartturi’s framework model for whole architecture and its applicable parts. As a result it was noted that the descriptions from different cities meets the common recommendations. The cities fulfill the demands of the IT Services Act and the cities have described their whole architecture when considering specific services. The descriptions utilize existing shared services, for example information, vocabulary, coding and shared applications, for example Vetumaa.