Kristityn kansakunnan reunamilla : julkinen keskustelu kastamattomien asemasta ja väestökirjanpidosta 1890 - 1900

Abstract

1800-luvun jälkipuoliskolla jotkut evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvat vanhemmat päättivät katsomuksellisista tai poliittisista syistä jättää lapsensa kastamatta. Kirkko ei pitänyt näitä kastamattomia jäseninään ja vuodesta 1890 alkaen kieltäytyi yleisesti merkitsemästä heitä kirkonkirjoihin. Koska kirkonkirjat toimivat myös virallisina väestöluetteloina, kastamattomat jäivät kokonaan väestökirjanpidon ulkopuolelle. Tästä aiheutui heille monia ongelmia: he eivät esimerkiksi voineet päästä julkisiin kouluihin, toimia valtion virassa tai solmia laillista avioliittoa.

Tutkielmani aiheena on kastamattomien asemasta ja väestökirjanpidosta käyty julkinen keskustelu 1890-luvulla. Lähdeaineistona käytän vuosien 1897 ja 1900 valtiopäivien ja vuoden 1898 kirkolliskokouksen keskustelupöytäkirjoja sekä vuosina 1890–1900 eri sanoma- ja aikakauslehdissä julkaistuja artikkeleita. Analysoin keskustelijoiden esittämiä argumentteja kastamattomien väestökirjanpidon järjestämisestä sekä niiden taustalla olevia käsityksiä kastamattomien asemasta, uskonnonvapaudesta, kirkon tehtävästä ja uskonnon yhteiskunnallisesta merkityksestä. Lisäksi pohdin kastamattomien väestökirjanpito-ongelman ja siitä käydyn keskustelun vaikutusta suomalaisten väestökirjanpitoaineistojen muodostumiseen ja erityispiirteisiin.

Keskustelun pääosapuolina olivat vapaakirkolliset, vapaamieliset ja kirkon edustajat. Vapaamieliset ja vapaakirkolliset vaativat luterilaista papistoa pitämään väestöluetteloita kastamattomista, kun taas kirkolle mieluisampi vaihtoehto oli erillisen valtion viranomaisten pitämän siviilirekisterin perustaminen. 1890-luvun alkupuolella esitetyissä argumenteissa keskityttiin yleensä määrittelemään kastamattomien asemaa suhteessa luterilaiseen kirkkoon, mutta vuoden 1897 valtiopäivillä keskustelu kääntyi siihen, mikä olisi paras tapa järjestää kastamattomien väestökirjanpito. Vuoden 1900 valtiopäivillä korostui puolestaan kysymys uskonnonvapauden laajentamisesta ja kastamattomien mahdollisesta erityisasemasta suhteessa muihin uskontokuntiin kuulumattomiin.

Kastamattomien asemasta käyty keskustelu toi esiin liberaalin ja kirkollis-konservatiivisen ryhmittymän väliset voimakkaat poliittiset erimielisyydet. Liberaalien ihanteena oli yksilönvapauksia kunnioittava yhteiskunta, jossa kansalaiset voivat vapaasti päättää uskonnollisista asioistaan. Konservatiiveja taas ohjasi ajatus kristillisestä valtiosta, jossa kirkkokunnilla oli merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä kansalaisten moraalisena kasvattajana ja valvojana.