Mies katseen kohteena : maskuliinisen representaation vaikutukset elokuvan katseen kohdistumiseen

Abstract

Tutkimuksessani tutkin sitä, missä määrin ja millä ehdoilla mies voi toimia katseen kohteena elokuvassa. Esimerkkinä on elokuva Fur: an Imaginary Portrait of Diane Arbus. Elokuva valikoitui sen poikkeavanlaisen mieshahmon, sekä visuaalisen kerronnan perusteella. Olen käyttänyt lähtökohtanani Laura Mulveyn kolmen katseen teoriaa. Feministisen elokuvateorian yhtenä pioneerina Mulvey kehitti 1970-luvulla teorian, joka pyrki selittämään naishahmon alisteista asemaa länsimaisessa valtavirtaelokuvassa. Mulveyn mukaan nainen alistetaan elokuvan kolmen katseen, elokuvan hahmojen, elokuvakameran ja elokuvan katsojan katseen kautta. Tästä lacanilaiseen psykoanalyysiin pohjaavasta teoriasta olen ottanut tarkasteluun elokuvakameran ja elokuvien hahmojen katseet, eli elokuvan sisäiset katseet ja niiden sisältämät valtasuhteet. Tätä psykoanalyyttistä teoriaa olen peilannut poststrukturalistiseen sukupuolikäsitykseen tuoden esille Mulveyn teorian kritiikkiä. Mulveyn katseen teorian kuva sukupuolesta ja sen valtasuhteista näyttäytyy järkähtämättömältä verrattuna uudempiin sukupuolen identiteettiä sekä representaatiota käsitteleviin teorioihin. Elokuvan katseiden merkitys paljastuu niiden diskurssiivisessa kyvyssä tuottaa merkityksiä ja ilmaista valtasuhteita. Elokuvateoreetikko Teresa de Lauretisin sanoin, elokuva tuottaa sukupuolta. Koska erityisesti omassa aineistossani elokuvan katseet ovat vahvasti kytköksissä elokuvan mieshahmon poikkeavaan ulkomuotoon, olen rajannut tutkimukseni tarkastelemaan sukupuolirepresentaation merkitystä elokuvan katseisiin. Koska aineistonani käytetty elokuva vastaa narratiiviltaan Kaunotar ja Hirviö -tarinaa, olen tutkinut elokuvani mieshahmon yhtymäkohtia Kaunottaren ja Hirviön hirviöön ja käsitellyt tätä miesrepresentaatiota nimenomaan Noël Carrollin hirviö-määritelmän kautta. Tämä määritelmä johtaa tutkielmani lopputulemaan, jossa poikkeava maskuliininen representaatio ilmenee kategoriavirheenä. Kategoriavirhe asettuu katseen kohteeksi spektaakkelin kautta ja tällöin tulee miesrepresentaatiolle tapahtuneeksi se sama katseen ja sen tuottaman vallan kohteeksi altistuminen, kuin mitä Mulvey näki tapahtuvan elokuvan naishahmoille. Lopuksi kuitenkin postrukturalistinen näkemys katseesta ja representaatioista välttelee absoluuttista tulkintaa ja katseen kohde ei täysin joudu katseelle alisteiseksi, vaan on mahdollista havaita katsojan ja valtasuhteen hierarkiassa vuorovaikutuksen mahdollisuus.