Tarkastelen tutkielmassani asioimistulkin työtä somalinaistulkkien näkökulmasta ja tuon esille heidän omia näkemyksiään työstään kahden kielen ja kulttuurin välissä, joka samalla avaa erilaisia näkymiä suomalaiseen monikulttuuriseen yhteiskuntaan ja sen arkeen. Selvitän, mistä lähtökohdista ja miten naiset ovat päätyneet harjoittamaan tulkin työtä, mistä tulkin arki koostuu ja mitä merkityksiä he työlleen antavat. Asioimistulkin ammatin ollessa Suomessa suhteellisen uusi, esittelen myös asioimistulkkauksen kehitystä ja ammatillistumista. Selvitän myös, millaisia haasteita esimerkiksi Somalian ja Suomen yhteiskuntien erilainen rakenne sekä kulttuuri tulkeille asettavat, ja miten he pyrkivät näistä selviytymään. Työni on vahvasti aineistolähtöinen ja sen rungon muodostavat kahdeksan somalinaistulkin teemahaastattelut. Työn tutkimuksen lisäksi tutkimukseni sijoittuu maahanmuuttotutkimukseen sekä perinteisesti soveltavan kielitieteen kentäksi mielletylle alueelle.
Tutkielma vahvistaa,
että somalitulkin työ täyttää etnospesifin työn kriteerit, sillä työ paitsi tapahtuu sen harjoittajan oman etnisen yhteisön keskuudessa, siinä ei ole muodollisia pätevyysvaatimuksia, se on epävarmaa sekä siinä on rajatut etenemismahdollisuudet. Tutkielmani osoittaa kuitenkin myös sen, että nämä ovat myös juuri niitä asioita, miksi haastattelemani naiset työtään tekevät; he näkevät tulkin työn monipuolisena, joustavana ja vähäistä panostusta vaativana, ja he kokevat saavansa arvostusta niin tulkattavilta asiakkailta ja viranomaisiltakin. Tulkit eivät näe tarvetta sitoutua työhönsä vaan se näyttäytyy etenkin hyvänä väliaikaisena tai sivutyönä, sillä se mahdollistaa niin perheen, opiskelun kuin myös toisten töiden yhdistämisen. Suhtautuminen koulutukseen on ristiriitaista, sillä vaikka tulkit korostavat tulkin ammatillisuuden olevan tärkeää asiakkaan oikeusturvan kannalta ja he suhtautuvat positiivisesti koulutukseen yleensä, he eivät näe koulutuksen tuovan heille itselleen mainittavaa hyötyä.
Tulkin viestinnällinen rooli ymmärretään yleisesti ottaen entistä paremmin niin viranomaisten, maahanmuuttajien kuin tulkkienkin keskuudessa. Tästä huolimatta myös tulkeilla itsellään on eriäviä näkemyksiä esimerkiksi kulttuurin tulkkauksesta ja tulkin aktiivisuudesta tulkkaustilanteessa. Tutkimukseni todentaa myös tulkkaustilanteen eri osallistujien taustatekijöillä, kuten kulttuurilla ja sukupuolella, olevan merkitystä tulkkaukselle ja sen onnistumiselle, mikä viittaa myös tulkin roolin kulttuurisidonnaisuuden. Tulkin rooli koetaan usein myös ahtaaksi ja sen koetaan rajoittavan naisten omaa toimijuutta, vaikka sen koetaan myös auttavan tulkkeja jaksamaan työssään. Toisaalta neutraaliuteen pyrkivä tulkin rooli myös mahdollistaa kulttuurisista normeista poikkeavan käytöksen, jolloin se myös laajentaa naistulkkien toimijuutta.
...
