Itämeri, Länsimeri : Itämeri poliittisena tilana ja diskursiivisena totuutena suomalaisessa ja virolaisessa Nord Stream-uutisoinnissa vuosina 2007-2010

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella sitä, minkälaisena poliittisena tilana Itämeri näyttäytyy suomalaisessa ja virolaisessa uutisoinnissa, minkälaisia mielikuvia siihen liitetään ja minkälaisia ovat ne diskurssit, jotka ohjaavat Itämerestä käytyä keskustelua. Pyrin selvittämään, mikä on Itämeren poliittinen merkitys Suomelle ja Virolle keskustelussa jota käydään vuosina 2007–2012 suunnitellun ja rakennetun Itämereen sijoitetun Nord Stream-kaasuputken ympärillä, miksi Itämerestä ja kaasuputkesta käydään sellaista keskustelua kuin siitä näiden maiden yhteiskunnallisessa keskustelussa käydään. Tutkimukseni aineiston muodostavat 597 Suomen ja Viron luetuimmissa päivälehdissä, Helsingin Sanomissa ja Postimeehessä julkaistua artikkelia jotka käsittelevät kaasuputkea. Analysoin tätä aineistoa kriittisen diskurssianalyysin, ensisijaisesti Norman Fairclough’n diskurssiteorian mukaisesti olettaen, että sanomalehtiartikkelit sekä ovat valittuja argumentteja että heijastelevat laajaa yhteiskunnallista keskustelua aiheen ympärillä, ja näin ollen paljastavat ne diskurssit joihin suomalainen ja virolainen keskustelu Itämerestä asettuvat. Tulkitsen tämän diskursiivisen totuuden sekä heijastavan yleistä keskustelua että ohjaavan sitä. Analyysini kohteena ovat myös Viron ja Suomen viralliset poliittiset linjat, sellaisina kuin ne lehdissä esitetään. Analysoin tätä poliittisen todellisuuden muokkaamista myös Hayden Whiten juonittamisen teorian kautta, tarkastelemalla minkälaista tarinaa Itämerestä kerrotaan kaasuputken tapauksessa. Käsittelen tarinankerrontaa poliittisena, valinnan sisältävänä toimintana, jossa tietynlaista poliittista todellisuutta ja toimintaa ohjataan ja ennustetaan juonittamisen lisäksi muun muassa metaforien avulla. Tarkastelen tutkimustani myös kriittisen geopolitiikan viitekehystä vasten, oletuksenani se, että Itämerta rakennetaan retorisesti tietynlaiseksi tilaksi. Tutkimustuloksekseni esitän, että sekä suomalaiset että virolaiset Itämeri-diskurssit rakentuvat voimakkaasti Venäjän läheisyyden varaan. Itämeri nähdään Suomessa näennäisen epäpoliittisena luonnonsuojelualueena, jossa poliittinen merkitys on olemassa vain kiellon kautta. Vaihtoehtoisessa diskurssissa Itämeri on geopoliittisesti hyvin merkityksellinen alue Venäjän vieressä. Virossa Itämerta puolestaan rakennetaan joko romanssin mukaiseksi EU:n yhteisöllisyyden yhteiseksi nimittäjäksi tai olennaisesti Viron itsemääräämisoikeuteen liittyväksi alueeksi jota leimaavat yhteen kietoutuvat, Venäjästä lähtöisin olevat uhat. Virolainen Itämeren tarina näyttäytyy satiirisena tragediana, kun taas suomalainen Itämeren tarina on joko satiirinen komedia, jossa Venäjästä ei sovi puhua, tai romanssi, jossa tulevaisuuden toiveet saavutetaan kansainvälisiä sopimuksia noudattamalla.