Abiturienttien esseetekstien kieliopillinen ja leksikaalinen koheesio

Abstract

Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten abiturienttien eritasoisissa esseeteksteissä luodaan kieliopillista ja leksikaalista koheesiota. Kieliopillista koheesiota tutkin analysoimalla, miten ja missä määrin eri tasoryhmien esseissä hyödynnetään kieliopillisia koheesiokeinoja, kuten referenssiä, substituutiota, ellipsiä ja kytkentää. Leksikaalista koheesiota tarkastellessani tutkimukseni kohteena on se, millä tavoin eri taitotasojen teksteissä käytetään hyödyksi leksikaalisia sidoskeinoja, esimerkiksi täydellistä ja osittaista toistoa, synonymiaa, yläkäsitteitä, yleissubstantiiveja, merkityskenttiä, vastakohtaisuutta, meronymiaa, hyponymiaa ja parafraaseja. Tutkimukseni tarkoituksena on ottaa selvää, miten eri pistemäärän saaneiden kirjoitelmien sidosteisuuden luomistavat eroavat toisistaan. Pohdin myös, mihin lukion kirjoittamisen ohjaamisessa ja sidosteisuuden opetuksessa tulisi suunnata yhä suurempaa huomiota.

Tutkimusaineistoni koostuu 26 ylioppilasesseestä, jotka on julkaistu Ylioppilastekstejä 2007–2011 -kokoelmissa. Analysoin esseitä pistemäärittäin ja olen jaotellut ne kolmeen eri kategoriaan: hyviin, keskitasoisiin ja heikkoihin. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä käytän hyväksi tekstin, kieliopillisen ja leksikaalisen koheesion sekä koherenssin käsitteitä ja tutkimusmenetelmänä tekstilingvistiikkaa.

Kieliopillisia sidoskeinoja esiintyy keskitasoisissa teksteissä muita tasoryhmiä enemmän. Keskitasoisille kirjoittajille on myös tyypillistä näennäissidosteisuus. Tavallisia pronomineja sekä pro-sanojen ja leksikaalisen koheesion yhdistelmiä hyödynnetään eniten keskitasoisissa teksteissä ja tekstuaalisia pronomineja heikoissa esseissä. Proadjektiiveja ja -adverbeja käytetään kaikilla tasoilla hyväksi varsin vähän. Komparaatiota esiintyy eniten keskitasoisissa, toiseksi eniten hyvissä ja vähiten heikoissa esseissä. Substituutiota käytetään kaikkien tasojen teksteissä erittäin vähän. Ellipsiä esiintyy korkeimpien taitotasojen teksteissä jonkin verran heikkoja enemmän. Kytkentä on kaikkien kirjoittajaryhmien suosituin kieliopillinen koheesiokeino. Konjunktiot ovat keskitasoisille kirjoittajille ja konnektiivit hyvätasoisille kirjoittajille leimallisia kytkentäkeinoja. Additiivisia merkityssuhteita hyödynnetään ylimpien tasojen teksteissä heikkoja enemmän. Adversatiiviset ja temporaaliset suhteet ovat ominaisia keskitasoisille kirjoittajille ja kausaaliset heikoille kokelaille.

Täydellisen ja osittaisen toiston käyttö on yleisintä keskitasoisissa kirjoitelmissa. Synonymian hyödyntäminen on tunnusmerkillistä heikoille esseille. Tekstin sidostaminen yläkäsittein ja yleissubstantiivein on luonteenomaista hyville teksteille. Kaikki tasoryhmät tuottavat runsaasti leksikaalista koheesiota merkityskenttien avulla. Mitä korkeampitasoisesta esseestä on kyse, sitä yhtenäisempi, monipuolisempi ja täsmällisempi sen merkityskenttien sanasto on. Vastakohtaisuutta esiintyy eniten keskitasoisissa ja hyponymiaa alimpien tasoryhmien teksteissä. Meronymiaa hyödynnetään aineiston teksteissä erittäin vähän. Mitä alhaisempaa tasoa esseet edustavat, sitä enemmän niissä hyödynnetään parafraaseja.