Ohjelmoidut eurooppalaiset : kansalaisuus ja kulttuuri EU-asiakirjoissa

Abstract

On sanottu, että integroituvalla Euroopan yhteisöllä ei ole valmiiksi muotoutunutta poliittista kieltä, vaan sen täytyy keksiä sellainen. Yksi uuden kielen uusista sanoista on unionikansalaisuus. Uudissana otettiin virallisesti käyttöön samassa Maastrichtin sopimuksessa, jolla Euroopan unioni perustettiin vuonna 1992. Sopimuksessa myös kulttuuri virallistettiin yhdeksi EU:n politiikkalohkoksi.

Tässä kirjassa kansalaisuutta tutkitaan EU:n kansalaisuus- ja kulttuuriohjelmien kautta. Kansalaisuusmuotoilut eri toimielinten asiakirjoissa ovat osa sitä käsitemurrosta, jossa Euroopan integraatio muokkaa uusiksi käsityksiämme valtiosta, hallinnosta, suvereniteetista – ja kansalaisuudesta.

Keskiössä on kansalaisuuden yhteys kulttuuriin. Kansallisvaltiot muuttuvat globalisaation voimistuessa ja kulttuurisen moninaisuuden kasvaessa. Se on herättänyt kysymyksen, mitä tapahtuu kansalaisuuden ja kulttuurin suhteelle. Entä irtautuuko kansalaisuus tilasta? Politiikkaa, demokratiaa ja identiteettejä tarkastellaan nykyisin transnationaalisissa kehyksissä, ja Euroopan integraatio tuottaa uudenlaisia aluekonstruktioita ja rajanvetoja?

Analysoimalla keskusteluja osallistumisesta, oikeuksista ja identiteetistä EU-asiakirjoissa Katja Mäkinen pyrkii selvittämään, millaiseksi ja kenen vallan välineeksi kansalaisuutta niissä muotoillaan ja miten unionikansalaisuudella vastataan EU:n demokratiavajeeseen ja legitimiteettikriisiin.