Pienoiskiväärin polviammuntaan vaikuttavat tekijät ja niiden muutokset kilpailunomaisen ammuntasarjan aikana

Abstract

Ammunnan perustan muodostavat ampuma-asennon rentous, tasapaino, tähtäys ja liipaisu. Ampuma-asennon vakauteen vaikuttaa massakeskipisteen korkeus ja tukipinta-ala. Kehon yksilölliset mittasuhteet vaikuttavat varsinkin polviasennon statiikkaan. Aseen vakaanapito on onnistuneen laukauksen perusedellytys. Tasapaino on suorasti yhteydessä tarkkuuteen asennon huojunnan kautta ja epäsuorasti aseen heilunnan kautta. Myös ampujan ja aseen väliset voimat sekä ampuma-asento vaikuttavat suoritukseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata näiden tekijöiden vaikutuksia ammuntasuoritukseen ja niiden muutoksia ammunnan aikana. Tutkimuksessa 10 maajoukkueampujaa suoritti kilpailunomaisen ammuntasarjan (40 laukausta) pienoiskiväärillä polviasennosta. 1–0 sekuntia ennen jokaista laukausta rekisteröitiin aseen tähtäyspisteen liikkeet, ampuja-asesysteemin painekeskipisteen liikkeiden keskihajonnat, perä- ja hihnavoimat sekä tukikäden kyynärvarren kulma ja kyynärpään etäisyys polvesta. Keskimääräinen ammuttu osuma oli 10.03. Tähtäyspisteen vaakaliike (devX) oli 0.51 rengasväliä ja pystyliike (devY) 0.41 rengasväliä sekä suhteelliset tähtäysajat maalitaulun keskustassa (Target%) 56 %, tähtäyksen painopisteessä (COG%) 86 % ja osumapisteessä (Hit%) 61 %. Painekeskipisteen liikkeen keskihajonnat olivat sivuttaissuunnassa (sdX) 0.18 mm ja ampumalinjan suunnassa (sdY) 0.20 mm. Keskimääräinen perävoima oli 24 N ja hihnavoima 128 N. Kyynärvarren kulma oli 42.5 astetta ja kyynärpään etäisyys polvesta 8.9 cm. DevX (R = -0.480), Target% (R = 0.518) ja sdX (R = -0.422) olivat yhteydessä osumatarkkuuteen (p ≤ 0.05). SdY oli yhteydessä devX:ään, hihnavoima devY:hyn ja perävoima Target%:iin (R = 0.461–0.607, p ≤ 0.05). Tukikäden kyynärkulma oli yhteydessä hihnavoimaan (R = -0.643, p ≤ 0.05). Kyynärvarren kulma laski merkitsevästi ammuntasarjan edetessä (F = 3.632, p ≤ 0.001) ja perävoima laski merkitsevästi, jos lepotaukoja ei huomioitu (F = 2.869, p ≤ 0.01). Lepotauon jälkeistä ja edellistä laukausta verrattaessa osumatarkkuus, Hit%, perävoima ja kyynärvarren kulma kasvoivat merkitsevästi tauon seurauksena (p ≤ 0.05). Nämä tutkimustulokset vastaavat aiempia tutkimustuloksia, mutta selkeitä erojakin oli ilmakivääri- ja pienoiskivääriammunnan sekä eri ampuma-asentojen välillä. Tähtäyspisteen ja painekeskipisteen liikkeiden yhteys ammuntasuoritukseen oli odotetunlainen, mutta hypoteesien vastaisesti nämä liikkeet eivät muuttuneet suorituksen aikana rasituksen tai lepotaukojen seurauksena. Ampuma-asennossa kuitenkin tapahtui muutoksia, joita saatiin korjattua taukojen aikana. Asennon liiallisen valumisen ehkäisemiseksi suositellaan lepotaukojen pitämistä ja asennon korjaamista ammunnan aikana.