La tension narrative dans L'affaire Lerouge d'Émile Gaboriau

Abstract

Tämä pro gradu -työ tutkii kerronnan jännitteen (tension narrative) rakentumista ranskalaisen kirjailijan Émile Gaboriaun (1832–1873) romaanissa L'affaire Lerouge (1865). Lähtökohtana tutkielmassani ovat kirjallisuudentutkimuksen teoriat, jotka keskittyvät havaitsemaan tekstissä niitä keinoja, joilla kirjailija luo kertomuksessaan edellä mainttua jännitettä. Koska Gaboriau on eräs salapoliisiromaanin kehittäjistä, tarkastelen kertomusta myös salapoliisiromaanin teorioiden näkökulmasta sekä aikakautensa tuotannon valossa populaariromaanina. Tutkielman ensimmäisessä osiossa esittelen kirjailijan ja teoksen kontekstissaan sekä teoriat, joiden pohjalta analysoin jälkimmäisessä osiossa teoksen eri osa-aluita.

Jotta lukijan mielenkiinto tarinaa kohtaan säilyisi alusta loppuun, on kirjailijan suunniteltava kertomus huolellisesti. Juonenkehittelyn on tarkoitus herättää lukijan uteliaisuus tarinaa kohtaan, ja tämän mielenkiinnon ylläpitämiseksi kirjailijalla on erilaisia menetelmiä. Raphaël Baroni esittelee teoksessaan La tension narrative. Curiosité, surprise et suspense (2007) näitä kerronnan keinoja tämän jännitteen luomiseksi kertomuksen alun ja lopun välille. Tarinan informaatiorakenne näyttelee tärkeää osaa tässä tehtävässä: onnistuessaan tämä tiedonjaon järjestelmä (code herméneutique) saa tekstin vastaanottajan kiinnostumaan herpaantumatta tarinasta. Teksti herättää kysymyksiä, ja vastausten saamisen on tultava niin tekstin ymmärtämisen kuin mielenkiinnon säilymisen kannalta oikealla hetkellä.

Gaboriaun teoksen analyysissa tarkastelun kohteena ovat kertomuksen retrospektiivinen rakenne sekä henkilöhahmojen roolit ja tehtävät. Tutkimustulokset L'affaire Lerouge -teosta analysoitaessa osoittavat, että informaation jakaminen ja juonen kehittely ja tätä kautta lukijan mielenkiinnon ylläpitäminen tapahtuu monella tasolla: siksi kertomuksen rakenteen lisäksi tarkastelen kertojan osuutta sekä dialogia jännitteenluomisprosessissa. Analysoin otteita tekstistä, jotta kirjailijan käyttämät metodit ja tätä kautta sovellettavat teoriat konkretisoituvat. Koska L'affaire Lerouge on 1800-luvun populaarikulttuurin tuote, on tarinassa kohdeyleisön maun mukaisesti monenlaisia juonenkäänteitä yllätyksineen sekä melodramaattisia piirteitä. Mielenkiinnon säilymisen näkökulmasta melodramaattiset juonteet saattavat toimia nykyään päinvastaiseen suuntaan kuin mitä kirjailija on tekstiä laatiessaan suunnitellut, ainakin mikäli lukijalla on lajikohtaisia odotuksia salapoliisiromaanin suhteen. Tarina julkaistiin ajalleen tyypillisesti jatkokertomuksena sanomalehdessä; analyysissäni totean myös julkaisukanavan vaikuttavan kertomuksen osa-alueisiin. Toisaalta tutkielmani osoittaa Gaboriaun kertomuksen olevan aikakautensa tuotteeksi rakenteeltaan harvinaisen lineaarinen ja selkeä: kun sovellan salapoliisiromaanin teoriaa L'affaire Lerougen tarkastelussa, ovat monet tälle kirjallisuudenlajille tyypilliset piirteet löydettävissä teoksessa.