dc.contributor.author | Peltonen, Isto | |
dc.date.accessioned | 2013-04-17T08:28:54Z | |
dc.date.available | 2013-04-17T08:28:54Z | |
dc.date.issued | 2013 | |
dc.identifier.other | oai:jykdok.linneanet.fi:1259379 | |
dc.identifier.uri | https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/41207 | |
dc.description.abstract | Tutkielma käsittelee maalaiskuntien vaakunahanketta 1949-1969 sekä vaakunan käyttöä ja merkitystä myöhempinä
vuosina. Tutkielmassa esitellään myös vaakunahankkeen eri toimijoita. Hankkeen aloitteentekijänä olivat
kotiseututyön veteraanit ja sen ottivat omakseen pian myös kunnallismiehet. Vaakunoilla katsottiin olevan
merkitystä kunnan arvon lisääjänä, samalla kun vaakunat olivat käytännöllinen väline kunnan identifioimiseksi
esimerkiksi sineteissä, kirjekuorissa, lomakkeissa, opaskilvissä ja matkailussa.
Vuonna 1949 annettu laki kunnanvaakunoista ja sitä täydentävä asetus määrittelivät, että kunnanvaltuustot
valitsivat kunnalle vaakunan, jonka sisäasiainministeriö vielä vahvisti, saatuaan sitä ennen Valtionarkiston
lausunnon. Vaakunoiden edellytettiin olevan laadittu heraldiikan sääntöjen mukaan. Kunnanvaakunoiden
suunnittelijoina toimi alan parhaita asiantuntijoita. Heistä Gustav von Numers, Olof Eriksson, Ahti Hammar ja Kaj
Kajander suunnittelivat valtaosan kaikista, yhteensä 550 kunnallisvaakunasta. Ahvenanmaalla kaikki vaakunat oli
hankittu jo 1947-1948 Matts Dreijerin aloitteesta, aikaisemmin kun hanke alkoi Manner-Suomessa.
Maalaiskuntien liitto perusti 1949 vaakunatoimikunnan, joka 1957 perustetun Valtion heraldisen toimikunnan
kanssa oli ylin auktoriteetti vaakunoiden arvioinnissa. Keskitetty ohjaus takasi sen, että vaakunat laadittiin
oikeaoppisesti, ja että ne erosivat riittävästi toisistaan. Kunnanvaakunoiden aiheeksi valittiin esimerkiksi
paikkakunnan luonto ja historia, perinne ja elinkeinot sekä siellä vaikuttaneet merkkihenkilöt. Vaakunakuvasto on
sangen laaja ja monipuolinen. Ideaalissa vaakunassa eri aiheiden lukumäärä oli kuitenkin rajoitettu.
Kunnanvaakunoiden rinnalle alettiin 1980-luvulla muotoilla myös kunnallisia logoja ja liikemerkkejä. Niiden
luonne on käytännöllisen kaupallinen. Kunnallisvaakunoita on käytetty kunnan virallisissa yhteyksissä, yhteisen
omaisuuden merkinnässä sekä luomassa yhteistä identiteettiä. Käyttö on laajentunut myös matkailuesitteisiin ja
paikallisesti toimiviin yhteisöihin, kuten urheiluseurojen tunnuksiin. Vaakunoilla luodaan ja osoitetaan paikallista
yhteenkuuluvuutta. Kuntaliitoksissa käytöstä poistuvat tunnukset siirtyvät esimerkiksi paikallisten kotiseutu- ja
perinneyhdistysten käyttöön.
Tutkielmassa vertaillaan lopuksi suomalaisia kunnallisvaakunoita ja paikallisvaakunoita naapurimaissamme.
Ruotsalaiset vaakunat antoivat aluksi malleja suomalaisille tunnuksille, ja ajallisesti virolaiset seuraavat näitä
molempia. Paikallisvaakunoilla on paljon yhteisiä ominaisuuksia, mutta myös joitakin paikallisia eroja. Yhtenä
kunnallisvaakunoillemme rinnasteisena ilmiönä esitellään luovutetun Karjalan pitäjänseurojen perinnevaakunoita.
Ne ovat luomassa identiteettiä siirtokarjalaisten yhteisöissä, joilla ei enää ole omaa maa-aluetta.
Uusia kunnallisvaakunoita syntyy nykyään enää kuntaliitosten yhteydessä. Nyt kun uusien läänien ja maakuntien
vaakunatkin ovat jo valmiita, kohdistuu heraldinen innostus varsinkin sukujen ja yhteisöjen tunnusten muotoiluun.
Heraldiikka onkin näiden kaikkien hankkeiden seurauksena säilynyt hyvin elinvoimaisena. | fi |
dc.format.extent | 80 sivua | |
dc.format.mimetype | application/pdf | |
dc.language.iso | fin | |
dc.rights | This publication is copyrighted. You may download, display and
print it for Your own personal use. Commercial use is
prohibited. | en |
dc.rights | Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. | fi |
dc.subject.other | heraldiikka | |
dc.subject.other | kunnallisvaakuna | |
dc.subject.other | pitäjänvaakuna | |
dc.subject.other | liikemerkki | |
dc.title | Suomen kunnallisvaakunat : perinteet ja käyttötaide | |
dc.identifier.urn | URN:NBN:fi:jyu-201304171452 | |
dc.type.dcmitype | Text | en |
dc.type.ontasot | Pro gradu -tutkielma | fi |
dc.type.ontasot | Master’s thesis | en |
dc.contributor.tiedekunta | Humanistinen tiedekunta | fi |
dc.contributor.tiedekunta | Faculty of Humanities | en |
dc.contributor.laitos | Historian ja etnologian laitos | fi |
dc.contributor.laitos | Department of History and Ethnology | en |
dc.contributor.yliopisto | University of Jyväskylä | en |
dc.contributor.yliopisto | Jyväskylän yliopisto | fi |
dc.date.updated | 2013-04-17T08:28:55Z | |
dc.rights.accesslevel | openAccess | fi |
dc.type.publication | masterThesis | |
dc.contributor.oppiainekoodi | 3034 | |
dc.subject.yso | heraldiikka | |
dc.subject.yso | vaakunat | |
dc.subject.yso | kunnat | |
dc.subject.yso | pitäjät | |
dc.subject.yso | liikemerkit | |
dc.format.content | fulltext | |
dc.type.okm | G2 | |