Kuntosaliharjoittelun ja ravitsemuskuntoutuksen vaikutukset iäkkäiden kotihoidon asiakkaiden liikkumiskykyyn

Abstract

Liikkumiskyky on iäkkäille ihmisille itsenäisen selviytymisen edellytys, joka mahdollistaa tasa-arvoisen osallistumisen. Iän myötä erilaiset fysiologiset muutokset heikentävät liikkumiskykyä. Yksi merkittävimmistä muutoksista on lihasvoiman heikkeneminen. Virheravitsemus, etenkin vähäinen proteiinin ja D-vitamiinin saanti ravinnosta, on yleistä ikääntyneillä. Hyvä ravitsemustila mahdollistaa liikkumisen ja suojaa vanhuuden haurastumista vastaan. Kuntosaliharjoittelulla tiedetään olevan suotuisia vaikutuksia iäkkäiden ihmisten fyysiseen suorituskykyyn ja se on harjoitusmuotona iäkkäille turvallinen. Tässä pro gradu –tutkielmassa selvitettiin, voidaanko kuntosaliharjoittelulla ja siihen yhdistetyllä tehostetulla ravitsemuskuntoutuksella ja kuntosaliharjoittelulla ilman ravitsemuskuntoutusta vaikuttaa iäkkäiden kotihoidon asiakkaiden liikkumiskykyyn. Samoin selvitettiin intervention vaikutuksia tutkittavien lihasvoimaan, tasapainoon ja kestävyyteen. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat hämeenkyröläiset 65-95 -vuotiaat kotihoidon asiakkaat (n= 72). Tutkimus oli kontrolloitu interventiotutkimus. Alkumittausten jälkeen tutkittavat satunnaistettiin tutkimusryhmiin: kuntosaliharjoittelu + tehostettu ravitsemuskuntoutus (KS+RAV), kuntosaliharjoittelu (KS), keskustelu (KES) ja lisäksi vertailuryhmä (VER). Tutkittaville tehtiin liikkumiskykyä ja lihasvoimaa mittaavat testit ennen ja jälkeen kuuden kuukauden mittaisen interventiojakson. Testit olivat tuolilta nousu, tuolilta nousu ja kävely (TUG), kahden minuutin paikalla kävely, maksimaalinen puristusvoima, Bergin viisiosainen tasapainotesti sekä itsearvioitu liikkumiskyky. Aineisto analysoitiin SPSS 18 – ohjelmalla ja sitä kuvailtiin prosenttiosuuksina, keskiarvoina ja keskihajontoina. Intervention aikana tapahtunutta muutosta tarkasteltiin toistomittausten varianssianalyysilla. Tutkimusryhmät eivät alkumittauksissa eronneet toisistaan tutkittavien muuttujien suhteen. Liikkumiskyvyn itsearviossa (p=0,620) ja TUG-testissä (p=0,926) ryhmä-aika –yhdysvaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan lihasvoima ja lihasten voimantuottoteho paranivat harjoittelun ja ravitsemuskuntoutuksen seurauksena. Tuolilta nousu –testissä KS+RAV –ryhmä paransi tulostaan KES –ryhmään (p=0,004) ja VER –ryhmään (p=0,018) verrattuna. Puristusvoimatestissä KS+RAV –ryhmän tulos parani kaikkiin muihin tutkimusryhmiin verrattuna. Bergin tasapainotestissä ryhmä-aika –yhdysvaikutus oli lähellä tilastollisen merkitsevyyden rajaa (p=0,054). Siinä KS+RAV –ryhmä paransi suoriutumistaan VER –ryhmään (p=0,005) verrattuna. Paikalla kävelytestin tuloksiin interventioilla ei ollut vaikutusta (p=0,328). Kuntosaliharjoittelu ja siihen yhdistetty ravitsemuskuntoutus on tehokas kuntoutusmuoto liikkumiskyvyn parantamiseksi iäkkäillä. Heikkokuntoisilla kotihoidon asiakkailla se vaatii onnistuakseen toimivaa yhteistyötä eri tahojen välillä, hyvää suunnittelua, ammattitaitoista ohjausta ja resurssien kohdentamista.

Mobility is a prerequisite for independent living for the elderly and it enables equal participation. Aging causes physical changes that affect the ability to function. One of the most significant changes is the loss of skeletal muscle strength. Malnutrition, especially the low intake of protein and vitamin D, is common among the aged. Optimal nutrition gives protection against frailty and enables mobility. Strength training is known to have positive effects on the physical performance of the elderly. It is also a safe way to practice. The purpose of this study was to examine whether resistance strength training with or without nutritional rehabilitation improves the mobility of older home care clients. The effects of intervention on muscle strength, balance and endurance were also examined. The target group consisted of 65- to 95-yr-old home care clients in town Hämeenkyrö. The study was a controlled intervention trial. After the baseline measurements participants were randomly assigned into four test groups: strength training + nutritional rehabilitation (KS+RAV), strength training (KS), conversation (KES), and a control group (VER). Tests measuring mobility were done to the total of 72 participants before and 62 after the six-month intervention period. The data was analysed with SPSS 18 software and described as percentages, averages and standard deviations. The effects of the intervention programs were assessed using ANOVA for repeated measures. In the baseline measurements, the study groups did not differ in any of the characteristics under investigation. No significant interaction of group by time was observed for self-reported mobility (p=0,620) or Timed up and go (TUG) (p=0,926). Muscle strength, however, improved due to training and nutritional rehabilitation. In chair rise test KS+RAV group improved their result when comparing to KES (p=0,004) and VER (p=0,018) groups. KS+RAV group also increased their pressing power when compared with the changes in all the other groups. In balance test (Berg) the interaction of group by time was close to significant (p=0,054). KS+RAV group improved their performance when comparing with the VER group (p=0,005). No interaction of group by time was found in the 2 minute walk test (p=0,328). Resistance strength training with nutritional rehabilitation is an effective way to improve the mobility of the elderly. With frail or unfit home care clients it requires active cooperation between different operators, good planning, skilled guidance and allocation of resources to succeed.