Tasapainon ja toimintakyvyn välinen yhteys nivelreumaa sairastavilla naisilla : seurantatutkimus

Abstract

Tausta ja tarkoitus: On yleisesti tunnettu tosiasia, että nivelreumaa sairastavien tasapaino on heikentynyt. He näyttäisivät luottavan tasapainon hallinnassa normaalia enemmän visuaaliseen informaatioon, kokevat enemmän tasapainon epävarmuutta ja kaatumisen pelkoa sekä heillä on kohonnut riski kaatumisiin verrattuna terveisiin verrokkeihin. Tämän Pro-gradu tutkielman tarkoituksena oli selvittää onko nivelreumaa sairastavien naisten tasapainossa eroa verrattuna terveisiin naisiin, tapahtuuko tasapainossa nivelreumaa sairastavilla ja terveillä verrokeilla muutoksia kuuden kuukauden seurannan aikana sekä onko nivelreumaa sairastavilla tasapainossa tapahtuvien muutosten ja itse arvioidussa toimintakyvyssä tapahtuvien muutosten välillä yhteyttä. Menetelmät: Tutkimuksessa oli mukana 95 tietopainotteiselle kuntoutuskurssille osallistuvaa nivelreumaa sairastavaa naista ja 110 tervettä verrokkia. Iältään he olivat 20–60 –vuotiaita. Seurantamittauksissa heitä oli mukana 72 nivelreumaatikkoa ja 98 tervettä verrokkia. Kaikki tutkimukseen osallistuvat henkilöt täyttivät tutkimuksen alussa ja seurantamittauksissa kyselylomakkeen joka sisälsi itse arvioidun toimintakyvyn (HAQ) arvioinnin. Tasapainon mittausmenetelminä käytettiin staattista yhden jalan seisonta – testiä (OLST), toiminnallista Timed up and go – testiä (TUG) ja voimalevymittauksia. Seurantamittaukset suoritettiin puolen vuoden kuluttua alkumittauksista. Tilastollisissa menetelmissä käytettiin Windows SPSS versio 10.0. Tulokset analysoitiin käyttäen varianssianalyysiä (ANOVA), t testiä ja kovarianssianalyysiä (ANCOVA). Korrelaatioanalyysissä käytettiin Pearssonin menetelmää. Tulokset: Nivelreumaa sairastavien naisten staattinen ja dynaaminen tasapaino oli heikentynyt terveisiin naisiin verrattuna (OLST p<.001, TUG p<.001, voimalevyllä yhden jalan seisonta p<.001 ja aika dynaamisessa testissä p=.002). Puolen vuoden seurannan jälkeen havaittiin, että nivelreumaa sairastavien suoriutuminen parani toiminnallisessa TUG-testissä verrattuna alkumittauksiin. Terveillä verrokeilla ei selkeää muutosta tapahtunut. Ryhmien välinen muutosten ero oli tilastollisesti merkitsevä (TUG p=.011). Nivelreumaa sairastavilla naisilla muutokset toiminnallisessa tasapainossa olivat yhteydessä polven koukistusvoimassa tapahtuneeseen muutokseen (r= -0.32, p=.006). Voimalevymittauksissa nivelreumaatikkojen huojunta lisääntyi kahden jalan seisonnassa silmät avoinna verrattuna heidän alkumittauksiinsa, terveillä verrokeilla huojunnassa ei tapahtunut selkeää muutosta. Terveet verrokit puolestaan huojuivat voimalevyllä vähemmän yhden jalan seisonnassa sekä he suoriutuivat dynaamisessa testissä nopeammin verrattuna heidän alkumittauksiinsa. Nivelreumaatikoilla näissä tasapainon mittauksissa ei tapahtunut selkeää muutosta. Voimalevymittauksissa ryhmien muutosten väliset erot tasapainossa olivat tilastollisesti merkitseviä (kahden jalan seisonta silmä avoinna p=.017, yhden jalan seisonta p=.001 ja dynaaminen testi p=.008). Seurannan jälkeen ainoastaan muutokset toiminnallisessa TUG -tasapainotestissä olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä HAQ-tuloksissa tapahtuneisiin muutoksiin (p=.021) nivelreumaa sairastavilla naisilla. Johtopäätökset: Nivelreumaa sairastavien naisten tasapaino oli heikentynyt terveisiin naisiin verrattuna. Kuuden kuukauden seurannan jälkeen nivelreumaa sairastavien ja terveiden verrokkien väliltä löytyi selkeä yhteys toiminnallisessa tasapainossa tapahtuneiden muutosten ja itse arvioidussa toimintakyvyssä tapahtuneiden muutosten välillä. Nopeampi suoriutuminen toiminnallisessa tasapainotestissä oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä itsearvioidun toimintakyvyn parantumiseen. Tämä tutkimuksen tulos yhdistettynä aikaisempaa tietoon kannustaa sisällyttämään monipuolisia tasapainoa ja fyysistä kuntoa parantavia harjoitteita nivelreumaa sairastavien kuntoutukseen toimintakyvyn ylläpysymiseksi sekä kaatumisten ennaltaehkäisemiseksi.

Background and purpose: It is well known that Rheumatoid arthritis (RA) patients have decreased postural balance. They seem to feel more unstable, experience more fear of falling, rely more on visual information for maintaining balance and they have increased risk of falling compared to the healthy control group. The purpose of this master’s thesis was to find out if there are balance differences between RA-women and healthy women are there changes in balance during six-month follow-up and to evaluate the connection between changes in performance in postural control tests and disability (HAQ) index in RA-patients during follow-up. Methods: The study included 95 women with RA who were participating in an intensive rehabilitation course, and a control group of 110 healthy women. All participants were aged between 20 and 60 years. In the follow-up measurements there were 72 RA-patients and 98 healthy women of the control group. All participants in the study filled in a questionnaire including Health Assessment Questionnaire (HAQ). Postural control assessment tests were: one-leg stance test (OLST), Timed Up and Go test (TUG) and tests on force platform. Follow-up measurements were made after six months from the first measurements. In the analysis, the statistical package of SPSS 10.0 for Windows was used. Results were evaluated using analysis of variance (ANOVA), t test and covariance (ANCOVA) with the baseline values as covariables. Correlation coefficients were calculated with the Pearson method. Results: Static and dynamic balance was impaired with women with RA compared to the healthy women in the control group (OLST p<.001, TUG p<.001, one-leg standing on the force platform p<.001 and time of completing dynamic test p=.002). After a six-month follow-up it was observed that RA-patients performed better in functional TUG-test compared to their baseline measurements. There was not a significant change in the performance of the women in the control group. The difference between the two groups in the changes is statistically significant (p=.011). The change among RA-patients’ performance time in functional TUG-test was connected with a change in knee flexion strength (r= -0.32, p=.006). At force platform measurements, RA-patients swayed more in normal standing position eyes open compared to their baseline measurements. There were no significant changes in the sway of the healthy control group. Instead, the healthy control group body swayed less in one leg standing test and they improved their performance in dynamic test compared to their first measurements. There was no significant change in RA-patients’ performance in these measurements. These changes between the groups were statistically significant (normal standing eyes open p=.017, one leg standing p=.001, time of completing dynamic test p=.008). After the six-month follow-up among RA-patients only changes in performance in functional TUG-test correlated statistically significantly with changes in HAQ-score (p=.021). Summary: Women with RA had impaired postural balance compared to the healthy control group. Between RA patients and healthy controls there was a clear association with changes in functional balance and changes in self-assessed functional capacity in six-month follow-up. Faster performance in functional balance test was statistically significantly associated with improvement in self-associated functional capacity. These present findings combined to previous knowledge encourage adding multifactorial balance and physical fitness training to RA patients’ rehabilitation aiming to maintain general health and prevent falls.