Radiologisen nivelrikon vaikeusasteen ja fyysisen toimintakyvyn välinen yhteys polven nivelrikkoa sairastavilla.

Abstract

Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus ja sitä esiintyy usein polvissa. Radiologisen nivelrikon vaikeustasoa kuvataan yleisesti röntgenkuvan löydöksiin perustuvan Kellgrenin ja Lawrencen (K/L) luokituksen avulla, jossa suurempi K/L luokka merkitsee pidemmälle edennyttä nivelrikkoa. Polven nivelrikkoa sairastavilla fyysisen toimintakyky on usein terveitä heikompi vaikuttaen yksilön arjessa selviytymiseen. Tämän poikittaistutkimuksen tarkoituksena oli selvittää radiologisen nivelrikon vaikeusasteen ja objektiivisesti mitatun fyysisen toimintakyvyn yhteyttä toisiinsa, sekä selvittää mitkä tekijät ovat yhteydessä fyysiseen toimintakykyyn polven nivelrikkoa sairastavilla. Tutkimusaineistona on käytetty Keski-Suomen sairaanhoitopiiristä vuonna 2017 – 2018 kerättyjä satunnaistetun kontrolloidun harjoitustutkimuksen alkumittaustuloksia. Tutkimusjoukko koostui 139:stä bilateraalista polven nivelrikkoa sairastavasta 45 – 70 vuotiaasta henkilöstä, joiden polvikivun voimakkuus tutkimuksen sisäänottovaiheessa oli VAS asteikolla (0 – 100) mitattuna vähintään 40. Polven radiologinen nivelrikko oli määritelty luokkaan K/L1 (todennäköinen), K/L2 (lievä) tai K/L3 (keskivaikea). Fyysistä toimintakykyä mitattiin seuraavilla testeillä: 30 sekunnin istumasta seisomaannousutesti, 4 x 10metrin kävelytesti, porraskävelytesti, sekä polven isometrisen ojennusvoiman ja polven aktiivisen liikeradan mittaus. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla yksisuuntaisen varianssianalyysin, kovarianssianalyysin sekä lineaarisen regression avulla. Yleisin nivelrikkoluokka oli K/L2 (47.5%). Tutkimuksessa havaittiin, että K/L luokan kasvaessa polven aktiivinen liikerata pieneni (p< 0.01). Lisäksi K/L luokan kasvulla ja polven isometrisen ojennusvoiman heikentymisellä oli yhteys (p< 0.01), mutta ikä vakioituna ei yhteys enää ollut tilastollisesti merkitsevä (p= 0.09). Istumasta seisomaannousutestin tuloksella, porraskävelytestin tuloksella, eikä kävelyvauhdilla ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä K/L luokkaan. Polven laajempaa liikerataa ennustavia tekijöitä olivat pienempi K/L luokka (β= -0.38), pienempi painoindeksi (β= -0.37), sekä korkeampi ikä (β= 0.19). Suurempaa polven ojennusvoimaa ennustavia tekijöitä olivat matalampi ikä (β= -0.29), pienempi K/L luokka (β= -0.14) ja miessukupuoli (β= 0.06). Johtopäätöksinä voidaan todeta, että fyysisen toimintakyvyn muuttujista ainoastaan polven liikerata oli yhteydessä radiologisen polven nivelrikon vaikeusasteeseen. Lisäksi valittujen sosiodemorgafisten ja kliinisten taustatekijöiden yhteys fyysisen toimintakyvyn oli enintään kohtalainen. Koska radiologinen polven nivelrikon vaikeusaste ei luotettavasti kerro fyysisestä toimintakyvystä, eikä fyysistä toimintakykyä voida kattavasti ennustaa eri taustatekijöiden avulla, tulee se selvittää objektiivisilla mittareilla itsearviointimittareiden lisäksi arvioitaessa esimerkiksi polven nivelrikkoa sairastavien arjessa selviytymistä tai kuntoutustarvetta.

Osteoarthritis (OA) is the most common joint disease predominantly affecting the knee. The Kellgren and Lawrence (K/L) classification based on findings on X-ray is often used to describe level of OA, where greater K/L grade means more severe OA. Knee OA patients have usually poorer physical function compared with the healthy controls, affecting negatively their physical ability on daily living. Aim of this cross-sectional study was to examine the association between radiographic OA level and objective physical function, and to assess the impact of difference variables on physical function in knee OA. The study sample used in this study is the baseline data of randomized controlled trial and it has been collected between 2017 and 2018 from Central Finland Health Care District area. The study group comprised of 139 bilateral knee OA patients at age 45 – 70, with knee pain > 40, measured by VAS scale (0-100) at time of recruiting. Radiographic knee OA was defined grade K/L1 (doubtful), K/L2 (definite), K/L3 (moderately severe). Physical function was measured by 30 second chair stand test (30s CST), 40 x 10 m fast paced walk test (40m FPWT), stair climb test (SCT), isometric knee extension strength measurement and dynamic knee range of movement (ROM) measurement. Statistical analyses were examined using analysis of variance, covariance and linear regression performed with SPSS software. The most prevalent OA subgroup was K/L2 (47.5%). Increasing K/L grade was associated with decreasing dynamic ROM (p<0.01). In addition, it was seen association between increasing K/L grade and decreasing isometric knee extension (p< 0.01) but after standardizing age association was not anymore statistically significant (p= 0.09). There was no significant difference in 30s CST, SCT and walking speed among K/L subgroups. Predictors of larger ROM was smaller K/L grade (β= -0.38), smaller body mass index (β= -0.37) and higher age (β= 0.19), whereas lower age (β= -0.29), smaller K/L grade (β= -0.14) and male gender (β= 0.06) predicted greater isometric knee extension strength. In conclusion, of all outcomes from physical function, only knee ROM was associated with the severity of radiographic knee OA. In addition, the association between sociodemographic and clinical variables and physical function was moderate, at the most. Since the level of radiographic knee OA is not related to physical function, and predicting physical function with difference factors seems to be unclear, it is essential to measure it objectively in addition to subjective evaluation when assessing the ability to manage daily activities or the need for rehabilitation.