Syyllisiä, sähkönappula ja sateenvarjo : henkilöhahmot Komisario Palmun erehdyksen elokuva-adaptaatiossa

Abstract

Analysoin tässä pro gradu -tutkielmassani, muuttuvatko henkilöhahmot ja mitä niille tapahtuu Mika Waltarin Komisario Palmun erehdyksen (1940) elokuva-adaptaatiossa Matti Kassilan samannimiseksi elokuvaksi (1960). Hypoteesinani on, että ainakin päähenkilöt tulevat muuttumaan tämän prosessin aikana. Tutkielmani rakenne pohjautuu hypoteesiini, että henkilöhahmot paljastavat myös yhden ilmaisumuodon sisällä itsestään erilaisia piirteitä, kun sosiaalinen tilanne muuttuu.

Käytän tutkielmassani Brian McFarlanen (2004), Linda Hutcheonin (2006) ja Sarah Cardwellin (2002) adaptaatioteoriaa. Valitsemani teoreetikot edustavat adaptaatiotutkimuksen modernia koulukuntaa, jonka mukaan adaptaatiotutkimus ei ole arvottavaa tutkimusta, vaan siinä tarkkaillaan kahden tasavertaisen itsellisen teoksen välillä olevaa muutosprosessia. McFarlanen mukaan kerronnan elementit voidaan jakaa bartheslaisesti kahteen tyyppiin: jaettaviin ja siirrettäviin elementteihin. Näitä elementtejä tutkimalla nähdään, kuinka kerronta muuttuu ja miksi. Henkilöhahmoteoriana käytän Aleid Fokkeman (1991) kooditeoriaa, jonka mukaan hahmoista voidaan erottaa loogisia, biologisia, psykologisia, sosiaalisia sekä metaforisia ja metonyymisiä koodeja. Näiden koodien avulla pystyn konkretisoimaan henkilöhahmojen muutoksia adaptaatioprosessissa: mikä koodi on missäkin tilanteessa keskeinen, ja miten jonkin koodin ilmeneminen on muuttunut. Käytän myös kerronnan teoriaa henkilöhahmotutkimukseni tukena, erityisesti Henry Baconin tutkimuksia musiikista, miljööstä ja kertojuudesta.

Havaitsin tutkielmassani, että henkilöhahmot muuttuvat adaptaatioprosessin aikana – ja erityisesti päähenkilöissä muutos on hyvin selkeä. Ilmaisumuoto ja erilainen merkkijärjestelmä ovat toki vaikuttaneet tähän, mutta kaikki muutokset eivät selity vain adaptaation kautta – osa on esimerkiksi tekijöiden tietoisia valintoja ja osa kulttuuristen muutosten vaikutusta. Myös hypoteesini sosiaalisten tilanteiden muutoksesta hahmojen koodiston käytössä osoittautui paikkansa pitäväksi. Adaptaatioprosessin tutkimus paljasti myös uutta tietoa teorioista: havaitsin aukkoja sekä musiikki-, kertojuus- että henkilöhahmoteoriassa.