Perhekeskus Itä- ja Keski-Suomessa : teorian ja käytännön kohtaaminen

Abstract

TIIVISTELMÄ

Haikara, Marjo & Nieminen, Maija. PERHEKESKUS ITÄ- JA KESKI-SUOMESSA: TEORIAN JA KÄYTÄNNÖN KOHTAAMINEN. Kasvatustieteen pro gradu -työ. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos, 2012. 94 sivua. Julkaisematon.

Tutkimuksemme tarkoitus on selvittää, millaisia aihealueita perhekeskukseen liittyvistä julkisista hankemateriaaleista muodostuu keskeisiksi teemoiksi tekstejä analysoitaessa ja toisaalta käytännön haastattelujen kautta tutkia, miten olemassa oleva teoria ja haas-tatteluissa esille tulleet teemat kohtaavat. Haastattelut toteutettiin Pieksämäen perhepalvelukeskuksessa, Joensuun Perheentalossa ja Keuruun verkostomaisesti toimivassa perhekeskuksessa.

Perhekeskus-teeman mukana olo sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa Kaste-ohjelmassa ja sitä kautta Lapset ja perheet Kaste-hankkeessa kertoo teeman ajan-kohtaisuudesta ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Perhekeskus-teeman tutkiminen on tärkeää, koska sitä koskeva tieto on vähäistä ja kaipaa hajanaisuutensa vuoksi kokoa-mista.

Tutkimuksemme on aineistolähtöinen laadullinen tutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua ja analysointimenetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Lisäksi tutkimuksessamme oli aineistona rajattu perhekeskuksia koskeva julkinen materiaali, jonka pohjalta laadimme perhekeskusmallin. Perhekeskusmalli oli myös ensimmäinen tutkimuskysymyksemme, jonka pääluokiksi muodostuivat lasten ja perheiden hyvinvoinnin mahdollistaminen ja palvelurakenteiden uudistaminen.

Yhteistoimintaa koskevan tutkimuskysymyksen tulokseksi rakentui kaikkiin paikkakuntiin liittyen yhteistyöverkostojen ja perheiden kuulemisen ja osallisuuden tärkeys. Jokaista paikkakuntaa yhdistävänä kokemuksena nähtiin perhekeskusmaisen tai verkostoissa tapahtuvan toimintatavan lisänneen yhteistyön toimivuutta eri toimijoiden välillä. Paikkakuntien yhteiseksi kehitystarpeeksi muodostui yhteistyön jatkuva kehittäminen. Lisäksi kullakin paikkakunnalla tarkasteltiin lapsiperhepalveluiden yleisiä kehitystarpeita, joiden pääluokkia olivat palvelurakenteiden kehittäminen, perheiden kokonaisvaltaisempi tukeminen, yli sektoreiden menevän yhteistyön lisääminen ja perhe-keskus-käsitteen selkiyttäminen. Pieksämäellä ja Keuruulla lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaamisessa oli yhtenevää tukimuotojen lisääminen ongelmatilanteissa. Joensuun Per-heentalon toiminta keskittyy ennalta ehkäisevään työhön, mutta perheet saavat tarvitta-essa palveluohjausta.

Jokaisella paikkakunnalla pidettiin tärkeänä koko systeemin huomioimista, vaikka systeemisyyteen ja yksilöllisyyteen liittyvä kysymys herätti haastateltavissa risti-riitaisia ajatuksia. Lapsen kasvuympäristöjen eli koko systeemin huomioimisen tärkeys tiedostettiin, mutta se ei vielä täysin toteudu käytännössä. Yleisesti voidaan todeta, että laatimamme perhekeskusmallin teemat tulivat kattavasti esille haastatteluaineistossa. Usein ne kuitenkin koettiin sekä vahvuudeksi että kehitystarpeeksi. Merkittävä tulos oli myös, että perhekeskus ja kasvatuskumppanuus käsitteinä eivät selvästikään vielä ole vakiintuneet käytäntöön.

Tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, mutta käytännössä tulokset hyödyttävät sekä tutkimiamme paikkakuntia että muita kuntia, jotka ovat kehittämässä perhekeskusmaista toimintaa. Kaiken kaikkiaan olisi ensisijaista vakiinnuttaa ja juurruttaa perhekeskus-käsite julkisiin teksteihin ja yhteiskunnalliseen keskusteluun, mikä osaltaan edesauttaisi perhepalvelujen kehittämistä ja sitä kautta lapsiperheiden hyvinvointia.