dc.description.abstract | Tutkielmani keskittyy hyperkorrektiudeksi kutsuttuun sosiolingvistiseen ilmiöön. Hyperkorrektiutta esiintyy kirjoitetussa, mutta ennen kaikkea puhutussa kielessä, ja siihen päädytään kielenkäyttötilanteissa, joissa puhuja tuntee epävarmuutta omasta kielitaidostaan yhteiskunnassa vallalla olevaan hyvän kielen normiin nähden. Hyperkorrektiuden lähtökohtana on siis se, että yhteiskunnassa oletetaan pidettävän normina tiettyä kielen varianttia tai rekisteriä, jonka mielletään olevan muihin kielen variantteihin ja rekistereihin nähden ”oikeampaa” tai ”parempaa”. Kun kielen puhuja, olipa kyseessä sitten kieltä äidinkielenään tai vieraana kielenä puhuva, joutuu tilanteeseen, jossa hänen tulisi mielestään käyttää tämän ”paremman” normin mukaista kieltä, mutta jonka rakenteista tai muodoista hän ei välttämättä ole tarpeeksi tietoinen, hän saattaa sortua hyperkorrektiuteen käyttäessään kyseisen normin mukaisia muotoja väärin tai väärässä tilanteessa. Tutkielmassani hyperkorretismit jaetaan ”objektiivisiin” ja ”subjektiivisiin” sen mukaan, onko kyseessä hyperkorrektiudesta johtuva selkeä kielioppivirhe, vai samasta syystä aiheutunut kontekstiinsa sopimaton sana- tai rakennevalinta.
Tämän tutkielman aiheena on hyperkorrektiuden esiintyminen kirjallisissa dialogeissa, joista esimerkkinä olen valinnut sarjakuvien dialogit. Tutkin hyperkorrektiutta neljän eri tekijän kahdeksassa eri sarjakuva-albumissa, joiden julkaisuajankohdat ovat vuodesta 1970 aina vuoteen 2000 asti. Kolme teoksista kuuluu Edgar P. Jacobsin sarjaan Blake et Mortimer, kaksi albumia kuuluu Jacques Martinin Lefranc-sarjaan, kaksi albumia Roger Leloup'n sarjaan Yoko Tsuno, ja yksi albumi on Yves Senteltä, sen aiheena on myöskin Blake et Mortimer. Vaikka hyperkorrektiutta esiintyy erityisesti puhutussa kielessä, oli mielenkiintoista tutkia, kuinka paljon sen vaikutus näkyy myös kirjallisuudessa, kun on tarkoitus kuvata puhetta. Sarjakuvat valitsin tutkimusaiheeksi juuri siksi, että niissä esiintyy paljon dialogeja.
Tutkielmassani esittelen ensin hyperkorrektiuden käsitettä yhtäältä kieliopillisena, toisaalta sosiolingvistisenä ilmiönä. Lisäksi erittelen analyysini kannalta tärkeän jaon ”objektiivisiin” ja ”subjektiivisiin” hyperkorrektismeihin. Tätä teoriaosuutta seuraa lyhyt kielioppikatsaus, jossa esittelen ne kielen osa-alueet, joissa esiintyviä hyperkorrektismeja tässä tutkielmassa analysoidaan. Tähän tutkielmaan olen valinnut hyperkorrektismit kysymyslauseissa sekä vaihtelussa pronominien cela ja ça välillä. Lopuksi tutkielmassani analysoidaan tutkittavina olevien albumien hyperkorrektismeja alkuosan teorioiden pohjalta. | fi |