Lapsen etu ja yhteiskunnan vastuu : lastensuojelun huostaanottoa koskevat tekstit 1950-luvulta 1980-luvulle

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata, millaisia käsityksiä ammatillisuudesta, pakon oikeu-tuksesta sekä lapsen paikasta huostaanottoa koskevissa teksteissä on eri aikoina ollut sekä, selittävätkö nämä käsitykset ja niiden muutokset tämän hetken lastensuojelun ideaa. Ai-neistona olivat huostaanottoa käsittelevät lait, komiteanmietinnöt, tutkimukset, oppikirjat ja ammattilehtien kirjoitukset vuodesta 1950 vuoteen 1989. Aineiston analyysi perustui laadulliseen sisällönanalyysiin. Tutkimus on lastensuojelun tutkimusta ja siinä on aatehis-torian ja nykyisyyden historian tutkimuksen piirteitä. Sosiaalityön asiantuntijuus oli keskeinen teema huostaanottoa koskevissa teksteissä. Teks-tianalyysissä tuli esiin 1950-luvulta alkanut maallikoiden asiantuntijuuden epäily ja sosiaa-lityön pätevien asiantuntijoiden arvostus, 1960-luvulla alkanut sosiaalityön ulkopuolisten asiantuntijoiden (etenkin lääkäreiden ja psykologien) asiantuntijuuden korostus ja sosiaali-työn asiantuntijuuden kyseenalaistaminen keskustelussa 1980-luvulla. Pakkoa koskevissa teksteissä keskeisiä vaiheita olivat sopimushuostaanottojen etujen ko-rostamisen muuttuminen pakkohuostaanottojen kritiikiksi 1960-luvun lopulla. Tahdonvas-taisuuden kritisointi muuttui ammatillisessa keskustelussa 1970–1980-luvulla lapsen oike-usturvan korostukseksi. Lapsi on teksteissä pikkuhiljaa subjektivoitunut 1950-luvun riippuvaisesta ja suojeltavasta vajaavaltaisesta 1970-luvun perheen jäsenyyden kautta omat oikeudet omaavaksi 1980-luvun toimijaksi. Vanhemmat olivat teksteissä tärkeitä valtion kumppaneita lasten suoje-lemisessa 1980-luvulle saakka, jolloin vanhemmuuden ensisijaisuuden tilalle nousi lapsen edun ensisijaisuus. Lapsen, perheen ja valtion välisen suhteen määrittely on muuttunut. 1950-luvulla valtion puuttumisen oikeutusta ei teksteissä juuri problematisoitu. 1960-luvun lopulla valtion puuttumisen kritiikki kasvoi ja vuoden 1983 lastensuojelulain valmistelusta puuttumisen oikeutus alkoi uudelleen. Tutkimuksen tulokset osoittavat kehityskulkuja, jotka vaikuttavat nykyiseenkin lastensuo-jelun ideaan. Lapsen etua ja yhteiskunnan vastuuta on painotettu kaikkina aikoina, mutta määrittelyt ovat muuttuneet. Lapsen etua on määritelty erityisesti suhteessa perheeseen. Yhteiskunnan vastuuseen on liittynyt sekä lasten pelastaminen puutteellisista perheistään että perheiden suojelu. Keskeiset sisällölliset teemat tutkimusjakson aikana olivat lapsen aseman vähittäinen vahvistuminen lastensuojeluprosessissa sekä jatkuva sosiaalityön asi-antuntijuuden arviointi. Julkisuuden merkitys lastensuojelun sisällön määrittelyssä nousi teksteissä esiin 1980-luvulla.