Kehittämishankkeeni käsittelee sosiaalisissa ympäristöissä tapahtuvia siirtymiä sekä näiden siirtymien tukemista ohjauksen avulla. Käsittelyni lähtökohtana on yhtäältä pääasiassa sosiodynaaminen ohjausmalli ja toisaalta sosiaalisiin siirtymiin linkittyvä sosiaalisen kontekstin nelikenttämalli. Keskeistä sosiodynaamisessa ohjauksessa on ohjausvuorovaikutus sekä ohjattavan itsetunnon vahvistaminen. R. Vance Peavyn mukaan ohjaus voidaan myös nähdä prosessina, jossa kulttuurin jäseniä autetaan uuteen kulttuuriin siirtymisessä ja siinä toimimisessa. Siksi ohjaajan tulisi osata käyttää kulttuurista tietoa tukeakseen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti asiakasta tämän elämän suunnittelemisessa.
Olen soveltanut kehittämishankkeessani kulttuuriantropologista näkökulmaa muutos- ja siirtymätilanteiden ohjaukseen antropologi Mary Douglasin kehittämän sosiaalisia ympäristöjä kuvaavan nelikenttämallin avulla. Malli käsittää kaksi ulottuvuutta, joista ensimmäinen (verkosto/grid) viittaa ympä
ristössä vallitsevaan järjestykseen, luokitteluun ja symboliseen järjestelmään. Toinen ulottuvuus (ryhmä/group) puolestaan käsittelee muiden ihmisten ja/tai ryhmän taholta yksilöön kohdistuvaa vaikutusta. Douglasin nelikenttämallissa on yhtymäkohtia Peavyn elämänkenttä-käsitteen kanssa. Sekä Peavyn että kulttuuriantropologien mukaan keskeisiä ovat yksilön kokemukset tietyssä sosiokulttuurisessa kontekstissa sekä se, että ihmiset käyttävät kulttuurisia työkaluja merkityksen luomisessa ja tekojen tekemisessä. Siksi ohjauksessa tulisi huomioida tilanteet kokonaisvaltaisesti ja siten, että tilanteen kokonaisuuden kaikki elementit olisivat tarkastelussa mukana. Mary Douglasin kehittämä sosiaalisen kontekstin nelikenttämalli soveltuu ohjauksen apuvälineeksi erilaisissa siirtymätilanteissa sekä lähtökontekstin että uuden sosiaalisen ympäristön tunnistamisessa. Näin ohjauksen avulla on mahdollista kohdistaa huomio niin ympäristöjen hyviin puoliin kuin kehittämistarpeisiinkin. Myös siirtymävaiheisiin mahdollisesti liittyvät haasteet ja ongelmat tulevat näin näkyviksi ja niihin on helpompaa puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Käsittelen tässä kehittämishankkeessani sosiaalisten siirtymien esimerkkeinä kolmenlaisia siirtymiä: 1. elämänkaareen luonnollisesti kuuluvia siirtymä- ja muutostilanteita, 2. kulttuurisia siirtymiä sekä 3. erilaisia työelämän siirtymiä.
Sosiaalisten ympäristöjen tunnistaminen voi toimia ohjaajalle hyvänä apuvälineenä ohjausprosessin aikana, mutta sen merkitystä ohjattavan itsensä tai hänen läheistensä kannalta ei myöskään tule väheksyä. Olen laatinut kutakin Douglasin kuvaamaa sosiaalista ympäristöä ilmentäviä kysymyksiä, joiden avulla ohjaaja voi tunnistaa, minkälaisessa ympäristössä ohjattava kokee ohjaushetkellä olevansa ja toisaalta myös minkälaisesta ympäristöstä hän on siirtynyt.
...
